En nyt todellakaan tiedä, miten tähän asiaan suhtautuisin. Saati miten tämän julkitoisin...

Kyllä minä tiedän, että maailma on täynnä mitä hirveimpiä juttuja, ja osaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja niin edelleen jadajada.

Nyt kun yksi maailman hirveistä jutuista on osunut omalle kohdalle, niin en osaa laittaa enää mitään mihinkään järjestykseen. Klemmariparatkin täällä sorvaamossa ovat ihan epäjärjestyksessä. Pääni on kuin Haminan kaupunki ja pyykään ei ole pivossa. Saati että kymmentä olisi oksalla ylimmällä Harjulan seljänteen...

Noh... Elma-setä palasi eilen vihdoinkin kotiin Vihdoinkin-tosirok-rundilta. Ja oli se siinä matkan varrella vielä Kärppien voitonjuhlatkin tekemässä.. Se, että hän tuli kotiin, on ihanaa ja kivaa ja mukavaa jne.

Mutta. MUTTA. MUTTA! Hän toi mukanaan kotiin myös jaloissaan olevat... crock.. *kops*

[tämän blogin kirjoittaja löytyi pökertyneenä työpisteestään klemmaria nyrkissään puristaen. terveisin työkaveri]