Harvoin, tuskin koskaan jos silloinkaan, on niinkin arkipäiväisen kuivakka asia kuin The Blogilista saanut aikaan minussa niin suuria huutonaurunpyrskäyksiä kuin tänään on saanut.

Siis jos tämän mun tosi tieteellisen ja tärkeistä asioista  (kuten ilmaston lämpeneminen ja kehitysmaiden rokotusohjelmat) koostuvan blogin avainsanat ovat mm. Virkkaus ja Viisaus, niin kyllähän siinä nauru pääsee väkisinkin. Joku asioihin vihkiytymätön voisi raukka vaikka luulla että olen viisas virkkaaja. Miehän en oikeesti virka mitään! Oon ihan virkaheitto viraton virkkaamaton virka-innoton virk äh.

Kanivauvat on jo TOSI isoja. Valitettavasti nyt ei oo kuvaa tarjota, kun kriittinen kanien ja muiden karvakavereiden kuvaaja, tyttäreni Iida, ei hyväksynyt yhtäkään kuvaa julkaisuun, kun olivat muka niin huonoja.

Huoh, unohduin tänään sorvaamoon. Onneksi mulla oli mese auki, ja kaverini Ohari, kaikista omista henkilökohtaisista kriiseistään huolimatta, muistutti mua että hei, sää olet Elma unohtunut töihin!

Onneksein olin yksityisautoillut tänään töihin, en jaksanut juuri tänään pelastaa sademetsiä enkä otsonikerroksia. Olin vartissa kotona ja se oli onnellista koska muuten oisin ehkä kuallu kesken taivalluksen.

Kun tulin kotiin täällä minua odotti Elma-setä, roudaritursas, roudaritursas, roudaritursas, esikonen, pikkuroudaritursas, tursas, tursas, tytär, tytär ja kuopus. Eli 11 hengen sekalainen seurakunta, joista noin 10 ei ajattele taas mitään muuta ku lätkää, jääkiekkoa ja mm-kisoja. HUOH.

Kiva kun se mun lapsuudenkaverini, eli virkaiältään vanhin kaverini, Tampereelta tulee meille kylään ens viikonloppuna enkä mä sorvihullujenpäivien vuoksi jaksa iltaisin tehdä asian eteen mitään. Täällä on vieläkin kaikki kamat viikonlopun rehaamiseni jäljiltä vähän miten sattuu ja täällä saa harjoittaa ihmisagilityä. Ja tietenkin myös tursasagilityä.

Noh, ves on paskan lääke. Ja puskutraktori roinan.
Kyl tää täst vielä.

Terveisin salainen decoystävä, viisas virkkaaja ja muotitietoinen parisuhde.