Aurinkoista lauantaita!

Aamulla herättyäni manailin että pentele, taas pilvinen, ehkä jopa sumuinen päivä. Ja heräsin kuitenkin joskus kymmenen jälkeen.

Tarkemmin tarkasteltuani säätilan tilaa, hokasin että aurinkoistahan siellä! Jibii! Katsokaas kun tädillä on niin likaiset ikkunat, ettei niistä läpi näe. Siksi siis tämä harmaan kelin harhaluulo.

Tämän vammailuni alkuvaiheessa olin ihan mahottoman iloinen jokaisesta pilvisestä, harmaasta, ja tuulisesta päivästä. Ei tuntunut niin lohduttomalta kärvistellä sängyn pohjalla.
Mutta nyt kun olen paremmassa kondiksessa ja myös ihmiskokeen kautta huomannut, että nämä nykyajan jalanpaikkausmateriaalit eivät ihme kyllä  tunnu kuuman tukalilta edes auringonpaisteessa, niin ah!

Kävin tänään kaupassa!!! Siellä oli ihanaa! Olin siellä parin vekarani kanssa, ja olin siellä kuin Pariisissa ikään. Hypistelin jokaista juhla-mokkapakettia ja metukkalaatua kuin näkisin ne ensi kertaa. Kaapit olivat niin tyhjät, että vähän yli sata euroa meni, vaikka ihan vaan kaikkea tarpeellista ostettiin. Siis ihan tosi!

Nyt kun tämä oma vammaisuus ei tunnu niin kamalan vammaiselta, niinkuin viime viikon ylppärijuhlissa vielä tuntui, niin on jänskä seurata ihmisten suhtautumista. Jotkut tuijottavat kipsattua jalkaa kuin maailman kahdeksatta ihmettä, mutta suurin osa tuntuu ajattelevan, että kun yksi ruumiinosa on pois pelistä, niin päässäkin on taatusti jotain vikaa. Ja käytävillä kansa suunnilleen lakoaa pois tieltä, kun vammainen keppien kanssa tulee. Hähä. Täytyy kokeilla joskus jouluruuhkassa - niin se on sitten entinen jouluruuhka ;)

Niin että näinkin extremeä mulla tänään. Kivaa lauantaita kaikille :)