PLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH olen töissä, enkä oikein vieläkään ees käsitä että miksi. No siis teknisesti tietty sen takia, että lomapäivät loppuivat, slut, finito jne. Mutta noin käytännössä... täällä ei tapahdu yhtään mitään! Tälläset läsnäolopakot ja kattoon räkimispakot vaan niin ärsyttää.

Yö meni sen sijaan melko villisti. Olen kuullut jostain, että jos ihminen kärsii jostain kivuista tai vaikkapa liian täysinäisestä vatsasta nukkumaan käydessään, niin unet saattavat olla painajaisia ja unen laatu huonoa muutenkin.

Mä heräsin ainakin neljä kertaa digitaalisesta kauhu-unilähetyksestä säpsähtäen. Näin ko. unia vissiin sitten siksi, että wanha waiwa piinasi pitkästä aikaa, eli käteni oli puutunut kuin puu-tikku. Sikälimikäli puutikut ovat puutuneita siis.

Mua on paiskattu ahtaalla rannekanavalla, ja koska rakkaalla diagnoosilla on monta nimeä, niin vaiva tunnetaan myös nimillä medianushermon pinnetila, karpaalikanava-oireyhtymä, karpaalitunneli-oireyhtymä ja rannekanavaoireyhtymä. Ranteen keskellä menevää hermoa ympäröivä kanava tai tunneli on liian ahdas ja välillä se sit keksii vaivata minua. Kuvannoillisesti tätä tilaa voisi kaiten kutsua samankaltaiseksi kuin että omakotitalon salaojaa pitkin huristaisi kaksikerroksinen InterCity juna.

Mutta ei tuo enää vaivaa. Nyt vaivaa vaan totaalinen työhaluttomuus ja tietynlainen väsymys katkonaisen yön vuoksi ja se että täällä ei tapahdu mitään. Onneksi kohta on taas kolme päivää vapaata.

Tuleva UudenVuodenAatto on eka pitkästä aikaa, kun Elma-setä on töissä. Senaatintorilla. Vai olikohan se Kauppatori.. no anyway. Plääh.

No lähdempä tästä lähikauppaan hakemaan jotain lounastarpeita. Johan tässä toljotellessa on nälkä tullut kroppaani.

Kivaa viimeistä välipäivää kaikille:)