Haa, kohta ei tarvi olla ajokunnossa ikinä!

Tyttärellä meni tänään inssi läpi ihan ekalla yrittämällä, vaikka vakituisen ajo-opettajan lomaillessa eilisen ja tämän päivän sijaistava ajo-ope oli ollut oikea kasvatustieteilijöiden äiti ja isä. Oli nimittäin koko ajan vänkyttänyt kuinka huonosti tyttö muka ajaa, kuinka sitä ja kuinka varmana ei tuolla ajotaidolla mene inssi läpi ja muuta kannustavaa.

Mutta hähä, menihän se! Kohta pitää olla ihan urakalla noutamassa ajokortteja kun pojalla meni viime viikolla se kuorma-auton inssi läpi.

Mie lähen ens viikolla vävyn ja Ainon kans ulkomaille ! Ja saan huomenna ihania vieraita tänne! Ja ! Huutomerkkejä!

Jotta elämä ei ihan pelkkää huutomerkkiä olisi, niin kerrottakoon tähän loppupainavuudeksi (vai mikä se loppukevennyksen vastakohta sitten onkaan), että anoppini dementia etenee vähän liian kovalla voluumilla eteenpäin :/
Sillä on sellaisia harhakuvitelmia, jotka ovat tuttuja minulle oman mutsini dementiasta. Siellä muka  käydään öisin (mm. hänen toinen poikansa hiipparoi siellä harva se yö, mutta välillä ihan outojakin dudeja) , sitä vaklataan ja tänään kun se oli soittanut pojalleen, eli mun miehelle siis, niin kun sieltä oli ensin tullut tämä "tavoittelemanne henkilö puhuu toista puhelua"- litania, niin anoppi luuli sitäkin joksikin salakuunteluhommaksi !

Mun täytyy sanoa ihan rehdisti, että oman äitini dementoituminen oli niin rankka kokemus mulle, että en taida millään jaksaa tuota toista tapausta.. Huoh.

No mutta, mukavaa keskiviikkoa vaan kaikille kuitenkin !