Räyhäkkää sunnuntaita vaan kaikille!

Hmm. Vaikka aloitinkin jokseenkin räyhäkkäästi tämän kirjoituksen, niin nyt hokaankin, etteihän mulla mitään sanottavaa ookkaan.

No koitan keksiä silti jotain älyn kiinnostavaa, kun tänne saakka raivasin tieni läpi hituri-veijojen ja tissien!

Oon pelannut Guitar Heroa pää punaisena. Nyt kun siirryin vaativammalle tasolle pelissä, niin se ei enää ookkaan mitään leppoisaa näpyttelyä. Nyt vedetään naama irvessä ja veren maku suussa! Koska tärkeintä ei ole voitto- vaan murskavoitto! Ja olen niin armottoman huono vielä ko. pelissä että siksi irvi. Ja ihan äärettömän tosissani tottakai myös. (tähän kohtaan salapartaan naureskelua hieman).

Olen myös lisännyt yhden osan Lundiaan, jonka jouluemännöinnin aikana purkasin joulukuusen tieltä veks. Tänään osasin koota easy-to- install-hyllyt ihan iisisti, tämän täytyy olla siis onnenpäiväni. Minä, kaikkien tunareiden täti ja äitien äiti, kun onnistun yleensä tunaroimaan Lundian kokoomisenkin niin, että lastut senkun lentelee ja hyllyjen rautaosat sinkoilevat otsalohkoihin.

Kohta poistan myös suuren osan mattoja lattioilta. Pitäs olla niin sikarikas, että voisi ostaa ties millaisia luomuloimimattoja- jotka sujauttaisivat roskat ja eläintenkarvat sisuksiinsa kätevästi. Mutta kun nämä moukat halpismatot vaan lilluttavat kaikki skeidat pinnallaan, niin vaikka niitä imuroisi neljätoista kertaa päivässä, niin ei tälläisessä elukka- ja tursasperheessä niillä ole toivoakaan edes imitoida siistejä.

Sen lisäksi, koska koirat jahtaavat kissoja, ja kissat koiria, ja välillä minä jahtaan sekä kissoja että koiria ja.. tämä on loputon shouvi, niin matot ovat aina myös rullalla, kasassa, kurtussa ja vinossa. Sellaiset kumirämmäleet maton alla eivät auta. Koklattu on, vaikka minkälaisia ja miten päin.

Huomisesta lähtien olen kolmisen viikkoa yksinhuoltaja. Elmis-setä lähtee Barcelonaan kolmannen sukupuolen messuille suuren suomalaisen matkapuhelinfirman hommiin. Voisi niinku luulla, että ko. messuilla esiintyy vähintään kolme Puna-armeijan kuoroa ja pari Pavarottia päälle, niin paljon sinne lähtee äänentoistokamaa. Toisaalta, mistäs mä tiedän ketä siellä esiintyy, että turha jahka tämäkin. Pointti oli siis tämä kolme viikkoa.

Mut hei, kohta on kevät! Mulla on selkeesti jo kevättä rinnassa. Kohta varmaan toisessakin!

Mukavaa sunnuntain jatketta kaikille:)