Ihan saamarin iso moi vaan kaikille!

En tiedä kieliikö tuo otsikointikin koko päivän jatkunutta käsittämätöntä vitutustani. Eihän nyt perjantaina kuuluisi ihmistä vituttaa, vaikka kuin vituttaisi!

Kaikki alkoi jo aamulla. Ensin vit.. okei mä siistin kieltäni nyt vähän, muuten tämä postaus on pelkkä vittuviljelmä, ja mun mielestä koko veellä alkava sana on ruma.

Siis aamulla kun kello soi, niin otti ihan hitosti päähän kun en herännyt. En vaan herännyt muuta kuin sen verran osittain, että taoin kännykän torkkupainikkeen melkeen paskaksi. Sitten vihdoin heräsin, ja se otti päähän ehkä vielä enemmän! Ärsytti olla hereillä.

Kun selvisin kotoa kylille, niin otti pattiin ku ratikka ei tullut kulumallakaan. Ysin rotuisia kyllä tuli, mutta ne eivät vie minua perillepäinkään, joten sinnikkäästi ootin sopivannumeroista ratikkaa tuulisella ja kylmällä Porthaninkadulla. No tietenkin sain seurakseni pari ällöspurgua, jotka alkoivat jotain heithyttööööttömään mulle, ja a) en ole tyttö ja b) vielä vähemmän olen heithyttööööö joten jos ne räkä-äijät eivät ois olleet niin ällöjä, oisin varmaan vetänyt niitä pataan.

Sitten vihdoin tuli joku ratikka, joka ei ollut ysi ja menin siihen. Takanani istui ihminen, jolla ihan selvästi oli räkäklimppi sieraimessa, ja tämän henkilön hengittäessä se klimppi piti sellaista maailman hirveintä ääntä. Teki mieli kääntyä ja sanoa että niistä nenäsi tai kaiva jollain pihdeillä se helvetin tuhinavinkuräkäsi ulos tuolta helvetin sieraimestasi. No en kuitenkaan kääntynyt enkä sanonut ja yritin vaan laulella itsekseni jotain, mutta mieleen tuli vaan niin tyhmiä lauluja, että alko niinku sapettamaan vielä enemmän.

Eräältä krunikkalaiselta pysäkiltä tuli joku ihme ämmä sinne ratikkaan, ja se jäi seisomaan siihen mun eteen, vaikka sekä sen takana että edessä ois ollut tilaa vaikka kuinka ja paljon. Meinasin sanoa sille, että mee muualle hinkkaamaan sitä pimperoasi kuin mun olkapäätä vasten, koska sitä se juuri teki! Ainakin mun ärsyyntyneestä mielestäni. Vituämmä.

Kauppatorilla hokasin että olinkin ratikassa 1, joka kääntyy takaisin, enkä 1A:ssa jolla pääsen sorvaamoon. Tietenkin kolmosen ratikka oli siinä toisella kiskolla, ja olin jo niin varma että sen perävalot menee sentin päästä mun nenästä, eli kirjaimellisesti nenän edestä, mutta eka onnistuminen sille aamulle! Ehdin siihen!

Kävellessäni ratikasta sorvaamoa kohden, ylitin Pietarinkadun. Minusta katsottuna oikealta risteystä lähestyi motskari. Motskari ajoi hiljaa mutta siinä aika lähellä sitä risteystä se kaatui! Helvetti että säikähdin! Se vaan kaatui, näin koko tilanteen. Onneksi sillä oli niin hiljainen vauhti, että ei mitään käynyt, mutta sydämeni muljahteli kyllä pitkään jossain tuolla kurkun suunnalla.

Sorvaamossa en saanut yhtään mitään aikaiseksi, vaikka kuin yritin. Kaikki asiat vaan v:tti. Lounastamon ruokakin oli pahaa. Suola- ja mausterajoitteiset keittiöntadit olivat joidenkin kuivien lihaköntsien sisään ängenneet jotain ... no en tiedä mitä, mutta luultavasti jotain suolaliuosta. Yöks. Janottaa vieläkin.

Kävellessäni sinne ruokalaan, oli Tehtaankadulla joku kaikkien autoilijoiden äiti laittanut ehkä noin viisvuotiaan tyttärensä jalkakäytävälle liikennepoliisiksi, koska tämä tantta yritti taskuparkkeerata autoaan noin neljän auton mittaiseen väliin. Siis.. Miten se voi olla niin vaikeaa ?? En minäkään mikään taskuparkkeeraajien kuningas ole, mutta noin neljän auton mittaiseen väliin saan koslani vaikka silmät kiinni. Koska minua siis vitutti, niin suustani vaan pääsi että "onpas surkee kuski". Ääneen. En tiedä kuuliko se pikkuneitiliikennepoliisi sitä. Toivottavasti ei, koska eihän se hänen vikansa ole että äitinsä tai mikä lie mummonsa on surkee kuski.

Joku mua kyllä otti pattiin vielä sitten sorvaamossa ja kotimatkallakin. Sitten kun pääsin kotiin alkoi jo vähän helpottamaan, kunnes uus naapurimme alkoi poraamaan seinää. Siellä on tehty jo monta kuukautta remonttia, ja remontin äänet on kivempia kuin esim. nenässä olevan rään kirnuääni, mutta just tänään toi porausääni menee suoraan mun keskushermoston jonnekin räjähdysalueelle. Olen jotenkin ihan lamaantunut ja ootan vaan että "sitten kun toi poraaminen loppuu teen jotain esim. täällä vallitsevalla kuolemanlöyhkälle". Joku täällä dunkkaa.

Sen verran tein, että keräsin olkkarista kaiken ylimääräisen roinan tähän olkkarin isolle ruokapöydälle, ihan vaan ikäänkuin kostoksi.. jollekin. Nyt tässä sitten valitan teille ympäristössä, johon kuuluu mm. kuollut viherkasvi ja tennarit, 60-luvun Barbie ja piikkimatto, astioita, kyniä, roskia, lehtiä.. Unohtamatta anopin kamoista löytynyttä hienoa helmisimpukka-amppelia, joka on jo niin kamala että se on melkein hieno.

Kiitos että sain valittaa! Olen yksin kotona- tai no on täällä kissat ja yksi koira kotona, mutta ei nekään tajuu mistään mitään. (no joo, on täällä kanit, chincillat, hamsteri ja hiirikin, mut ne tajuu vielä vähemmän).

Hei vaan ja moi!