Nyt
on sellanen työnsankari-olo. Hirvee sorviurakka on nyt sorvattu ja
omien pikku kätösteni tuotokset talkoovoimin saatettu maailmalle. Olo
on myös verrattain kuollut. Katselin tossa uutisia sohvalla ja
havahduin siihen kun kuorsasin epämukavassa asennossa ja kuola valui
suupielestä. Onneks oli kotisohva, eikä esmes metro ;)
Uudistuneen blogilistan sketsikkyyskin on näköjään mennyttä. Just kun
ajattelin alkaa pitämään Olavin viisasta muotiblogia, koska sellaselle
tuntui olevan tilausta...
Olavihan ei, toisin kuin eräät muut blogikissat, osaa itse kirjoittaa,
mutta kyllä se mulle aina juttelee omista tyylijutuistaan. Ja kaikesta
muustakin.
No, laitampa tähän muutaman kanivauvan taas näytille, kuvaaja ei ollut tänään kriittisellä päällä:
kuvassa pikku-hilma jolla:
#rakennekynnet by kynsistudio äitylinmasuli
#luomuisa rannerengas heinästä
Koira meets pikku-unto. Pikku-unskilla:
# oman äidin mahakarvasta tehty all-around puuhka. Äitylihän rakensi pesän mm. repi-
mällä itseltään karvoja.
Koska olen väsynyt vääpeli ja kulahtanut kenraali, sain tyhmän ajatuskuvion. Aatelkaas jos
ihmisäitylitkin rakentaisivat omille masuasukeilleen "pesät" omasta mahanahkastaan. Yöök.
Anteeksi vaan kaikki äidit, siis kuten esmes yks mä- vaikka äitylienpäiväkin on ihan just ja
kaikkea, niin kyllä tuo eläinten lastensaanti sujuu kyllä niin jouhevasti ilman mitään helve-
tillisiä kevätjuhlakuvioita, että välillä oikein melkein ärsyttää tää ihmisten hössäys ja kai-
kenlainen venkoilu.
Tänään tulee suomen lätkäpeli ja tänne on jo valunut kisayleisöä nallepattereiden sun
muiden kisarekvisiittojen kanssa. Onneksi mä olen silloin jo nukkumassa.
Moro!
keskiviikko, 7. toukokuu 2008
Kommentit