Nyt on sellanen työnsankari-olo. Hirvee sorviurakka on nyt sorvattu ja omien pikku kätösteni tuotokset talkoovoimin saatettu maailmalle. Olo on myös verrattain kuollut. Katselin tossa uutisia sohvalla ja havahduin siihen kun kuorsasin epämukavassa asennossa ja kuola valui suupielestä. Onneks oli kotisohva, eikä esmes metro ;)

Uudistuneen blogilistan sketsikkyyskin on näköjään mennyttä. Just kun ajattelin alkaa pitämään Olavin viisasta muotiblogia, koska sellaselle tuntui olevan tilausta...
Olavihan ei, toisin kuin eräät muut blogikissat, osaa itse kirjoittaa, mutta kyllä se mulle aina juttelee omista tyylijutuistaan. Ja kaikesta muustakin.

No, laitampa tähän muutaman kanivauvan taas näytille, kuvaaja ei ollut tänään kriittisellä päällä:

kuvassa pikku-hilma jolla:
#rakennekynnet by kynsistudio äitylinmasuli
#luomuisa rannerengas heinästä

8vrk2.jpg

Koira meets pikku-unto. Pikku-unskilla:
# oman äidin mahakarvasta tehty all-around puuhka. Äitylihän rakensi pesän mm. repi-
mällä itseltään karvoja.

8vrk3.jpg

Koska olen väsynyt vääpeli ja kulahtanut kenraali, sain tyhmän ajatuskuvion. Aatelkaas jos
ihmisäitylitkin rakentaisivat omille masuasukeilleen "pesät" omasta mahanahkastaan. Yöök.

Anteeksi vaan kaikki äidit, siis kuten esmes yks mä- vaikka äitylienpäiväkin on ihan just ja
kaikkea, niin kyllä tuo eläinten lastensaanti sujuu kyllä niin jouhevasti ilman mitään helve-
tillisiä kevätjuhlakuvioita, että välillä oikein melkein ärsyttää tää ihmisten hössäys ja kai-
kenlainen venkoilu.

Tänään tulee suomen lätkäpeli ja tänne on jo valunut kisayleisöä nallepattereiden sun
muiden kisarekvisiittojen kanssa. Onneksi mä  olen silloin jo nukkumassa.

Moro!