Hei taas!

Tänä aamuna olin raju raggarimummo, oikein old rebel. Ainakin tälläisen tavistädin näkövinkkelistä katsoen.

Aamurutiineihini kuuluu keittiön radion avaaminen. Aamuisin olen kovin huikentelevainen ja kanavauskoton, eli vaihdan kanavia niin kauan kunnes jostain tulee sellainen biisi, joka ei räjäytä otsasuonta heti eikä edes välittömästikään.  Yleensä tämä arvonnan voittanut kanava jää sitten koko aamuksi päälle.

Radiokanavien kanssa rietastelu on senkin takia helppoa aamuisin, koska aamutoimittajat eivät ärsytä oikeastaan millään kanavalla, paitsi Radio Aallon Olga K. ärsyttää. Hän rakastaa liikaa omaa ääntään ja puhuu aina ja aina miesjuontajakolleegansa päälle ja keskeyttää hänen puheensa. Ärsyttävää, ihan superärsyttävää.

Tänä aamuna alkoi sitten jotenkin ihan hitosti ottamaan pattiin, kun joka kanavalla toitotettiin, että tänään on perjantai 13. päivä. Varokaa hei, 13. päivä perjantai tulee ja 13. päivä perjantai tappaa! Mainittiin tutkimuksesta, jonka mukaan perjantaina 13. päivä tapahtuu naisautoilijoille yli 60% enemmän onnettomuuksia kuin minään muuna päivänä jne.

Voihan höpöhöpö sentään. Kai niitä onnettomuuksia tulee, jos niitä tilaa itelleen: "hei kohtalo, nyt on perjantai 13. päivä, ja eiks niin että tänään tussautan meidän Foordin postilaatikkoa päin?" jne. 

Eli kuten aavistanette, jos jotain en ole, niin taikauskoinen. Niinpä jatkoin kanavahutsuttelun ohella muutakin rietastelua. En edes muista mitä taikauskovaisia juttuja on, mutta joku suolapurkkijuttu ainakin? Päätin näyttää taikauskolle keskisormea, ja nappasin Jozopurkin käteeni, ja ojentelin sitä itselleni kädestä toiseen niin, ettei purkki koskettanut pöytää välillä. Oon aika rohkee vai mitä?

Eikä tässä vielä kaikki. Kodinhoitohuoneessa oli ällöttävä hämähäkki, ja tapoin sen muovisella Ariel-pesuainepullolla! Mun isä ja äiti ei voi enää kuolla tämän seurauksena, koska ne on jo kuolleet muutenkin! Ja olen mä elämässäni niin monta hämähäkkiä liiskannut hengiltä (ja myönnettökööt, että kerran yhen pelottavan näkösen tappajahämähäkin imuroin pölynimuriin, ja sit pelkäsin että hämis tekee jonkun hirveen koston ja sikiää siellä pölypussissa ja sit koko hämisperhe tulee kostamaan mulle mun hirmuteon....), että taatusti kaikkien mun sivupersoonienkin (kuten ahkera-elma, kahjo-elma, sorvi-elma...) äidit ja isätkin ovat kuolleet jo moneen kertaan.

Mä inhoon taikauskoa! Oon ihan ateisti tässä uskovaisuuden lajissa. Kelatkaa nyt. Jos ihminen teloo vaikka jalkansa maanantaina 27. päivä, niin sehän on vaan huonoa tsäkää ja voi voi. Mutta jos ihminen teloo jalkansa perjantaina 13. päivä, niin se johtuu vain siitä että on tämä kyseinen päivä. No joo, antaa nyt tän olla. Mutta kuitenkin.

Tiedättekös, eilen- ilman mitään sädekehän kiillotustavoittelua tai jotain pyhää ja tekopyhää leikkimättä, minun teki mieleni lähtee jalkaisin samoilemaan lähimaastoon, ja etsimään sitä kadonnutta autistipoikaa. Jos se siis on jossain ulkona, nakuna, yksin, peloissaan ja hämmentyneenä. Pojan oletettu katoamispaikka on kuitenkin sen verran lähellä, että jos hän ei olen meressä, niin sitten hän luultavasti on jossain ihan lähellä.. Poikaraukka. Vaikka en mikään virallisen etsintätahon edustaja olekaan, niin kai sitä voi ihan jokainen vähän vilkuilla nenäänsä pitemmälle tuolla kulkiessaan?

Tämä seikka kun tuli puheeksi erään tuttuni kanssa, niin hänellä oli hirvittävä huolestus siitä, että jos hän nyt vaikka sattuisi tsäkällä löytämään pojan, niin sehän on autisti! Miten sen kanssa sitten toimitaan?

En tod. ole mikään autisti-asiantuntija, niin maalaisjärki mulla käsittääkseni on. Autisti ei tarkoita samaa kuin ihmissyöjähirviö. Jos nyt niin onnekkaasti kävisi, että joku siviili tämän pojan löytäisi jostain, niin ei siinä kohden tarvi miettiä jotain autismikasvatuksen käsikirjan oppeja. Tässä kohden on pääasia että pitää pojasta huolta ihan sillä järjellä ja tunteella, mikä meillä kaikilla toivottavasti on, ja ilmoittaa löytymisestä viranomaisille.

Huomaatteko, oon vissiin siinä toivossa, että joku teistä löytää pojan. Se ois onnekasta, mutta pahaa kuitenkin pelkään :( 

Nyt minä jatkan tuijotuskisaa klemmarin kanssa. Hei hei!