Tulin vain ilmoittamaan, että täällä ollaan. On ollut aivan superhermostuttava alkuviikko, mutta nyt alkaa hellittää.
Hermostukseen ei ole mitään konkreettista syytä. Mutta esim. eilen.. huoh. Sorvaamossa oli hiljaista ja se on paljon hermostuttavampaa kuin hermostuttava kiire! Kun yhtä hyvin voisi sitten olla himassakin räkimässä kattoon, mutta läsnäolopakko velvoittaa notkumaan tyhjänpanttina huokailemassa.
Logiikkani on kummallinen. Jos töissä on hiljaista, olen kotona ihan tappoväsynyt. Enkä toki sorvaamossakaan sitten tee mitään puhdehommia, vaikka esim. yksi kaappi oli kaaoksen valtaamana siellä jne.
Illalla sitten tappoväsymyksen kourissa nukahdin sohvalle kun muka katsoin jotain masentavaa maanantai-angst suomalaista ohjelmaa telkkarista ja herättyäni olin jäykkä kuin Lootin vaimo ja pentele !
Tänään eilinen löysäpäivä töissä kostautui, ja sorvattavaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja kattoluukuista ja varauloskäynneistä. Mikäs siinä, tuli siinä sitten kaiken paniikin keskellä siivottua se kaappikin ja kotonakin olin löysää tehokkaampi. Jos nyt en mikään joka kodin ihannevävy , niin vähän kuitenkin.
Elmiksellä (ex. Elma-setä) on kans jotkut roudareiden hullut päivät menossa, ja se tulee ja menee, milloin yöllä, milloin aamulla ja milloin ei ollenkaan. Ja ihan työjutuista on nyt kyse. Roudareilla kun saattaa hulluja päiviä olla ihan siviilissäkin, niin siksi tarkennus.
Kaiken tämän tälläsen semihermostuttavan alkuviikon tohinassa myös CTS - piinaa, ja hermohan siinäkin on koetuksella. (Carpal Tunnel Syndrome), suatana!
Toivon itselleni vähemmän hermostelevaa loppuviikkoa ja sitä samaa toivon toki teille muillekin:)
Olavi pesee tassuaan. Kuvaaja Iida. 
Kommentit