Minä, joka olen yksi Suomen tumpeloimpia kokkeja, ja saan jopa valmiit pakastekorvapuustit epäonnistumaan (kysykää tätä vaikka vuosijuhlaa viettävältä Kauralta tai hänen perheeltään!) , lupaan täten että se joka tietää, mistä tämän postauksen otsikko on lähtöisin, saa palkinnoksi oliivitahnalla täytettyjä kylmäsavulohirullia, savustettuun kalkkunafileeseen käärittyä tankoparsaa ja siis mitä kaikkea- ja jotka aion siis itse valmistaa! (köh, olen siis melko varma, ettei kukaan tiedä, hähä). <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta kuulkaa. Mulla on oikea, todellinen ja vääjäämättä myös vakava ongelma! Yksi sana kiusaa mua! Sana käy sanansäilällä kimppuuni! Olen törmännyt tähän sanaan joskus aikoinani ja nyt taas viime päivinä se on hyökkinyt päälleni blogeissa, telkkarissa, radiossa, lehdissä, Tavastian vessassa ja K-Pikkolossa.

 

Tänään se hyökkäsi kimppuuni sorvaamon kahvipöydässä.

 

Ja se sana on _Ruuhkavuodet_.

 

Mitä se tarkoittaa? Nukuinko mä just ne bilsantunnit koulussa, jossa käsiteltiin nuoruusvuosia, ruuhkavuosia ja vaihdevuosia?

 

Sain tänään selville, että ruuhkavuosiin liittyy aina myös suuri selviytyminen… (niin mistä?) ja lapset!

 

Jos tässä on kyse ihmisistä, jotka ovat selvinneet lapsista, kotitöistä, ansiotöistä, päiväkodin vesirokkoepidemioista ja mahdollisesta aviopuolisosta niin.. ööö… eikö ennemmin ois kummallisempaa jos näistä ei jollain tavalla selviäsi? Tuleeko ruuhkavuosien jälkeen väljävuodet? Vai onko tällä sanalla jokin tekeminen esim. ahtaiden asumisolojen kanssa? Noh, kun lapset lähtee omilleen, niin väljävuodethan siitä seuraa!

 

Olenko mä epänormaali, kun en koe eläneeni mitään ruuhkavuosia? Apua!  Onneksi sentään talvi joskus yllättää talviautoilijat, ja jonkinsortin ruuhkaa on sentään jossain edes.

 

Mutta onpa kivaa kun on perjantai. Perjantai on mielessäin.

 

Alla raggarimme Taavi. Kuvaaja raggarimme Iida, sumppi-Iida.

 

Kuva%201112.jpg