Koska puoliskoni luuhaa yöt ja päivät kauppatorilla jonain torisetänä, niin tietenkin lapsityövoima rules tässäkin huushollissa.

Kirjoitin kauppalapun ja pari mukulaa sitten kirmasi autolla kauppaan (esikoisella siis on ajokortti hei).
Pari mukulaa sitten kirmasi kaupasta toki takaisinkin, ja minä aloin  lapsityövoimalle ihmettelemään että mitä ne nyt oikein toi. Että näistäkö sitä ruokaa.. ravitsevaa.. nam.

Lapsiorjat näyttivät "mutsi on taas ihan pihalla"- ilmeitä ja kaivoivat minun omakirjoittaman kauppalapun esille. Siinä luki niin selvästi kun voi: viisi litraa jäätelöä- eri makuja, suolakeksejä, limua. Siis VIISI litraa.

Voi elämä tätä napakoodi-koomaa.

Noh, perheeni lapsiorjavahvuus kutistui puoleen, kun pari niistä lähti sinne samaiselle torille isänsä jalanjäljille, ja niinpä minä päätin pyytää että kaksi kotona olevaa kävisivät Mäkkäristä ostamassa pikaruokaa (kun kaupan antimista ei nyt oikein mitään ruokaruokaa saatu syntymään) . Tietenkin pyysin heitä tuomaan myös Mc Flurryt (tai joku tollanen) eli jätskiä. Sitten kun oltiin pikaroskaruokailumme jälkkärivaiheessa, niin lapset kysyi että miks me muuten ostettiin näitä jätskejä kun pakastimessa on 5 litraa... Hyvä kysymys!!

Kun olin jollain aamu-, päivä ,- tai väliunilla tuolla , niin minut herätettiin aika.. ihanasti. Ihana kissani toi mulle yllärin, kuolleen hiiren. Ei se sitä nyt ihan naamalleni laskenut, mutta sinne sänkyyn kuitenkin. NAM! Lapsityövoiman liinavaateosasto sitten toimitti sekä hiiren pois että lakanat vaihtoon.

Mitähän muuta tänään.. Tyttäreni tuli viereeni loikomaan tonne, ja ihmetteli, että enkö mä tule hulluksi kun toinen jalka ei liiku mihkään suuntaan yhtään. Ihan samaa minäkin oon ihmetellyt silloin, kun olen nähnyt kipsattuja ihmisiä jossain. Siis nimenomaan jalastaan kipsattuja.  Kerroin vaan, että tulisin hulluksi, jos jalka liikkuisi.  Onneksi ei liikkunut, vaikka lapsen pyynnöstä koitin. Wiuh. Eikö oo hassua, miten tälläsestäkin asiasta voi tuntea onnea?

Katottiin Lordi tietty telkusta. Ja Elma-setä oli muuten aamun printtihesarin kuvassa. Ja ne jatimatikki-tyypit on mun sukulaisia! Tai toinen niistä. Mut saa niitä silti haukkua;) ja hmm mitäs vielä. EI kai muuta.

Kaivan lipastoni ylälaatikosta nyt yhen panakoodin ja ammun tajuntani tuusannuuskaksi. Hyvää yötä ja nukkukaan hyvin :)