Tervehdys taas,

olen ollut niin kiireinen bisnesrouva, etten ole nyt muutamaan päivään ehtinyt tänne lainkaan kirjoittamaan.

Lauantaina oli sen mun uudenvuodenhoitoni ristiäiset. Hän sai kaksi kivaa nimeä ja oli kivat ristiäiset. Intimiteettisuojalainkäytännön vuoksi en nyt kerro muuta. Illemmalla sitten juhlimme uutta sukulaista ja hänen uutta nimeään täällä meillä ja huhuh, menin vahingossa känniin!

Maanantaina, eli eilen alkoi sitten työt taas kahden ja puolen viikon loman jälkeen. Kun olen lukenut joittenkin tuttujeni blogeja/facebookpäivityksiä, ja siellä valitellaan vuoroin vähävaraisuutta ja vuoroin työtä/työpaikkaa, niin päätimpä nyt oikein asetella sädekehän päähäni ja olla tekemättä sitä. Nimittäin minua on alkanut ärsyttämään aika tavalla tollaset kaikesta piipittäjät. Pääasia että on jotain tekemistä josta saa vähän korvausta, että voi ostaa vaikka uusia kirjoja, vai mitähäh? 

Eniten mua tämän loman loppumisessa rassaa toi keli. Siis tuo kun kulkeminen missään ja millään on hankalaa kuin helvetissä. Sorvaamon seutu Kaivarissa on ihan hirveää seutua. Jos missään, niin siellä on erittäin iso mahdollisuus saada iso jugendpaakku päähän katolta. Ja toi liukkaus. Joka hemskatin lihas huutaa hoosiannaa kun kävely on mitä on... Eli tätä ette nyt usko kun sanon tämän, mutta sanon kuitenkin. Mielummin pakkanen ja ei liukas kuin ei pakkanen ja liukas. Kiitos.

Mutten tästä lumi/lauhtumiskaaoksesta on tehty ihan hirvittävä spektaakkeli. Oli tosi karmivaa, kun joku vanhus eilen kuoli katolta pudonneen paakun alle, mutta esim. tänään IS uutisoi nettisivullaan että vuonna 1950 syntynyt mies kuoli katolle kesken lumitöiden. Asiaan ei liity rikosta. Miksi tällästä uutisoidaan? En mitenkään vähättele tämänkään tapauksen ikävyyttä, mutta lumityöthän nyt on muutenkin nimitty infarkteja aiheuttavaksi. Eli ei kai nyt sinänsä juuri tämän lumikaaoslauhtumiskaaoksen syytä ollut että tämä mies kuoli? No joo. Rip vaan hällekin, kuka liekään.

Joulupukki toi mulle kaksi kirjaa (olisi se varmaan tuonut enemmänkin, mutta kun en vaan millään keksinyt mitä pyytäisin sitä tuomaan). Pukki toi Kellokosken Prinsessan ja Nenäpäivän.

Prinsessan luin lomalla. En ole leffaa nähnyt, kirja oli hyvä. Kirjahan ei ole romaani, vaan sellainen... dokumentti, jos näin voi sanoa. Nenäpäivän aloitin tänään. Alku vaikuttaa lupaavalta ja sellaiselta että kyllä se palkintonsa ansaitsi.

Ei minulle tässä nyt kyllä muuta ihmeempää ole tapahtunut. Työvuosi pamahti käyntiin täysillä tehoilla, liukkaus vituttaa ja arkeentotuttelu vähän pistää silmää iltaisin luppaamaan, mutta kyllä tästä kohta taas iloksi muuttuu.

Hei ja moi ja viimekertaiseen tukkahomman sen verran, että runsas huonojen latvojen (20 cm?) pätkäisy tuntuu auttavan heti. Terveemmältä vaikuttaa. Kivaa on se.