Vaikka tänään siis vanhenin, ei minulla edelleenkään ole
mitään ikäkriisiä. Olen nimittäin aika nuori ollakseni näin wanha! Sitäpaitsi,
ikä nyt on yksi niistä asioista, jolle ei itse voi yhtään mitään, ja eikös sitä
muutenkin sanota, että ikä on vain numeroita, mielentila.. yms.
Mä olen kyökkipsykoloidessani tullut siihen
päätelmään, että yksi syy miksi olen aika nuori ikääni nähden, on se, että olen
saanut elää huolettoman elämän! Nykyisin kun kaikkea a) pahaa b) ikävää c)
vaikeaa d) raskasta e) hankalaa f) jotain muuta tapahtuu kokoajan ja kaikkialla,
niin minua ei ole paiskattu millään pysyvällä hädällä tai harmilla.
Kaikki lapset ovat terveitä. Ne eivät kärsineet
edes pienenä mistään vauvojenvaivoista (koliikki kai lähinnä) ei allergioita, ei
korvatulehduskierrettä. Omat vaikeudet on olleet jokaisen kohdalla, mutta
niinkuin sanottu- ei vakinaista hätää kuitenkaan kenenkään kanssa.
Olen ollut saman sedän kanssa lähes koko ikäni. Ei
siis mitään rakastumisressejä;) Eikä tietenkään liioin
yksinhuoltajuusressejäkään. Olen ollut samassa työpaikassa melkin koko ikäni. Ei
siis mitään ressejä sielläkään suunnalla.
Vaikka saan ihan älyttömän huonoa palkkaa, murran
nyt tabuja (palkastahan ei saa puhua, se sanotaan suuressa tabukirjassa!) ja
kerron että saan käteen 1200 euroa kuussa, niin silti ei oo koskaan ollut mitään
suuria taloudellisia vaikeuksia.
Eli- itse olen terve, puolisko on terve, lapset
ovat terveitä, elukat ovat terveitä, talo on terve (ei esim hometta) jne. Töitä
on (vaikka huono liksa- harrastustoimintaa siis lähinnä).. eli ei tässä
kauheasti mitään ressinaiheita ole. Satunnaisia yritelmiä vaan sekalaisista
syistä, kuten kuopuksen opettaja, pomoni, wanhat mapit, tursaat.. oi näitähän
riittää.
Mutta siinä missä olen nuori ollakseni näin wanha,
niin takaan vatsamakkaroitteni kautta, että en ole laiha ollakseni näin plösö.
Mullon laardikriisi!
Mulla on eriparivartalo! Pistän kaikki fysiikan ja
kemian ja ties minkä sumealogiikan lait sekaisin, koska mahdun hoikan
teinityttäreni farkkuihin ihan kepeästi. Itse asiassa käytän niitä kokoajan,
koska teinin mielestä ne ovat so last season! Alakropalla on siis vielä toivoa.
Myös pääni on kai ihan normikokoa. Mutta siihen väliin jäävä alue! Olen kuin
laardilaiva! Komeuden kruunaa pulleat purjeet, eli metrin eteenpäin töröttävät
tissit. Ei kenelläkään voi olla tälläistä keskivartaloa ja kaksiosaista mahaa!
Ennen aina kun aloin laihduttamaan, ylämaha- eli
navanpäällismakkara suli ensin pois. Sen jälkeen navan alla oleva makkara
pieneni. Navan kohdalta olen siis hoikka- mutta sitä ei valitettavasti huomaa
kun makkarat ovat niin massiiviset. Mahani roikkuu kuin mikäkin kuvottava säkki.
Mitkään vaatteet ei näytä miltään, kun valtaisa maha pilaa kaiken, ja tissit
kans.
Mikä on parasta huutia vatsalaardeille? Jos lopetan
syömisen kokonaan, niin taatusti laihdun mutta eipä tollasella mitään pysyvää
saa aikaan. Tarviiko kevyttä toimistotyötä tekevän naisihmisen syödä kaksi
lämmintä ateriaa päivässä? Lounasaikana sorvaamossa ja illalla kotona? Jos ei,
kumpi kannattaisi jättää väliin?
Joo ja kyllä mä tiedän, että jos kuluttaa enemmän
kuin mitä syö, niin laihtuu. EI ONNAA SOHVAPERUNALLE tuo ohjeistus. Töissä
kävelen ja laukkaan tosi paljon. Jos syön sorvaamon oman keittiön ja kaikkien
ravintosuositusten mukaisesti rakennetun lounaan päivällä, niin taatusti kulutan
sen päivän mittaan laukkaamisella. Eli tämähän puoltaisi lounaan
nauttimista?
Äh! Kuten huomaatte- mä tarvin ravintoterapeutin,
vertaistukihenkilön, tsemppaajan, potkijan ja henkisen tukijan jotta en sulkeudu
kokonaan tänne kämppääni itseinhon kourissa vaikeroimaan. Anyone?
Kerrottakoot vielä, että tämän läskiahdingon
pääasiallinen syy on kuitenkin terveys. Mutta totta mooses myös ulkonäölliset
seikat.
Kiitos! Ja kivaa iltaa. Tehari!!
Kommentit