Tervehdys!

On tämä kuulkaa kans, kyllä tämä on. Tarkalleen noin vuorokausi sitten istuin tässä, ja olin juuri aloittamassa päivitystä tänne. Olin saanut kirjoitettua jo muutaman sanan, ja ne olivat kutakuinkin tälläisiä: "Nyt on sitten virallisesti kevät, ihanaa!", tai jotenkin noin.

Tietenkin nyt, kun ulkona satää RÄNTÄÄ, on ehkä ihan ookoo, että keväänhehkutukseni jäivät tekemättä, mutta en tiiä sitten... nimittäin syy miksi ne jäivät tekemättä on räntääkin jäätävämpi juttu. Ja nyt sen teidän kanssanne jaan.

Minulla oli tuo sorvaamon matolaatikko, eli radio tuossa taustalla auki, niinkuin se aina ja aina on. Pystyn keskittymään kaikkeen paremmin jonkinsortin taustahölötyksen säestyksellä. Noh, joskus tämä taustahölötys ei jää taustalle, vaan porautuu korviini ja tajuntaani kuin sata salamaa, kirvestä ja selkäydinpunktioneulaa. Ja juuri niin kävi eilen.

Ensin tajuntani lävistyi radiomainoksella: Nyt meiltä saatavilla Tommy Tabermanin RUNOPAITULI. Runopaituli! Just kaikista maailman asioista RUNOvitunPAITULI! Mainoksessa! Virallisessa kaupallisessa tiedotteessa, jonka pitäisi toimia myynninedistäjänä eikä päinvastoin. Vaikka Tommy Tabermanin runolla varustettu paita ois maailman paras ja hienoin ja himottavin asia, niin ihan turha jumalauta luullakkaan, että suostuisin sellaista edes aseella uhattuna hankkimaan, koska sitä on mainostettu nimellä RUNOPAITULI.

Juuri kun sydämentykytykseni oli ehkä juuri hieman tasaantunut ja välitön takykardian uhka oli ohi, niin itsesuojeluvaistoni ei tajunnut että kuuntelen edelleen sitä samaa runopaitulikanavaa, joka on muutenkin ehkä paskin kanava ever! Täällä sorvaamossa oikein kuulu muut. Runopaitulikanava on sellainen soluttautuja, että se kuuluu parkkihalleissakin, missä kaikki muut asemat siirtyvät suoltamaan pelkkää suhinaa.

Runopaituliradiossa alkoi joku toivetunti. Se on kuulkaa pelottava tunti, koska ihmiset toivovat niin käsittämättömän paskoja kappaleita ja muutenkin. Hankkikoot Spotifyn, jos on pakko kuulla Celinedionin Titanic-biisi kerran päivässä, noin niinkuin esimerkkinä. (nyt te tietenkin ihan aiheellisesti ajattelette, että miksi minä en sitten hanki Spotifya... se oli minulla pari onnellista kuukautta. Sitten saatiin uudet koneet, joiden äänentoisto tekee minkä tahansa kuuntelemisesta lähes yhtä tuskallista kuin runopaitulikanavan, joten se siitä sit).

Toivetunti alkoi ja joku nainen halusi.. odottakaa että kokoan hieman itseäni.. niin siis ei tämän naisen toive nyt ole se mikä keskeytti lopullisesti eiliset päivitykseni kevään ihanuudesta, vaan se mitä se nainen sanoi ja varsinkin mitä se toimittaja sitten sanoi..

No niin, rohkeesti vaan Elma.. no niin. Tämä nainen oli edellisenä päivänä kuullut Anna Eriksonnin jonkun väninäbiisin, ja hänen MASUASUKKINSA oli niin tykännyt siitä, niin että voisitteko nyt soittaa Eriksonnia MASUASUKILLE? Sitten jotain toimittajan pälinää ja sitten tämä toimittaja, muka ammattilainen! sanoo että "ja nyt sitten soitamme Tarjalle (tms) ja masuasukille Anna Eriks....

Ymmärrättehän nyt, että kyllä puolen tunnin sisään julkisessa radiossa kuultujen paitulin ja masuasukin jälkeen päivitysinnostus loppuu karskimmaltakin jätkältä!? 

Nyt minulla on turvallisesti Yle Suomi - kanava taisteltuna kuuluviin. Ei runopaituleita, uskallan toivoa ettei masuasukkejakaan. Ihanan ärsyttämätöntä puhetta vaan esim. Miina Äkkijyrkän häädöstä, uusista Veripalvelun tiloista Sanomatalossa jne.

No niin, nyt kun olen saanut ahdinkoni purskautettua eetteriin, niin voisin alkaa hehkuttamaan sitä kevättä? Juuei tänään. Räntää tai jotain sen johdannaista tulee taivaalta ja kylmä on ku ryssän helvetissä. Eilen vielä yritin luoda tikarit lentää silmistä- katseita kaikkiin talvivarusteisiin pukeutuneita ihmisiä kohden, mutta tänään ne ei taida olla yhtään yliliioittelua. Tosin itse en suostuisi enää pukeutumaan mihinkään talviseen, mutta tehkööt nyt kuka tahansa mitä tahansa, annan luvan, koska musta on tullut höveli wanha täti.

Vappukin siis tuli, oli ja meni- niinku ehkä tiiätte! Me juhlimme vappua meillä aattona, vappupäivänä olin vappubrunssilla kummipoikani ja hänen vanhempiensa luona. Siellä oli niin sairaan hyviä itetehtyjä munkkeja että meinasin kuolla niiden ihanuuteen! En oo saanut omatekoisia munkkeja sen jälkeen kun anoppi teki niitä joskus aikoja sitten.

Nyt minun pitää alkaa lajittelemaan klemmareita. Moido!