Edit klo 1449

Otto-poika on palautettu onnelliselle emännälleen. En siinä jälleennäkemisen riemussa hokannut kysyä koiran rotua (ilmeisesti niitä on monia kun ei koirakirjasta löytynyt) enkä ikää.
Oma koira käytettiin eläinlääkärillä rokotettavana ja kliinisessä tutkimuksessa, kaik ok.
Minulla on kaikki tälle päivälle varatut ranskalaiset viivat käytetty, ja nyt luistaakseni kotihommista, joita on on on ja on, niin voisin hyvin tulla nyt kidnapatuksi johonkin. Ihan mihin vaan. Jos joku on suunnitellut kidnappaamista (vaikken kyllä oo kovin kid) niin tervetuloa. Olen napattavissa :) (ja tää ei sit ollu mikään tylsä heterodeitti-ilmotus):D

Raporttia pukkaa, ja tämä varmaan editoituu päivän mittaan.

Heräsin silleen pelästyvästi, kun olin ihan varma että kello on iltapäivä ja tursaat, joiden pitäisi olla jo isosina saaressa, nukkuvat mehevää tursaanunta ja minä, kuski-ihminen, myös.

Mutta ei hätiä, kello oli just sen verran mitä sen ois pitänytkin olla.

Soitin möreällä aamuäänelläni ensitöikseni Pieneläinklinikan löytöeläinnumeroon, kerroin löytökoirasta faktat ja löytöpaikan. Ei ollut kukaan kysellyt. Hesy aukesi vasta kymmeneltä, joten sinne en soittanut.

Lähdin viemään tursaita ja paluumatkalla kiertelin Aurinkolahdessa (on muuten aika upea mesta se) ja tiirailin josko jossain tolpassa kaivattaisiin löytöpalleroa. Ei. Alkoi jo vähän karmimaan, koska koira oli ollut jo reilun kellonympäryksen kateissa. Eikö tuota sulokasta kukaan tosiaan kaipaa?

Ajelin kotiin ja kelasin, että kun se viedään pieneläinklinikalle, niin nehän pitää sitä siellä kai vain tietyn ajan ja sitten se sijoitetaan uuteen kotiin. Aattelin, että oiskohan meillä etuoikeus saada se, kun se näyttää viihtyvän. Samalla toki myös aattelin, että hulluutta ois jos ois neljä koiraa...

Näissä aatoksissani ollessani kännykkäni soi. Koiranomistaja!!! Jeee!! Puolen tunnin päästä lähdemme viemään sitä sinne Aurinkolahteen, jossa se asuu. Naisihminen oli onnellinen, helpottunut ja harmistunut siitä, ettei hänellä ole käteistä päällä että voi maksaa löytöpalkkion. Hah, ei tullut ees mieleen, eikä me sellaista tarvita.

Tällä tarinalla on onnellinen loppu ja se riittää. Koiran nimi on muuten Otto. Leikattu poika. Ikää enkä rotua hokannut kysyä, mutta kysyn kun palautan sen omistajalleen.

Tässä aamuraponi jonka päätän täältä tähän. Jatkoa seuraa. Kivaa keskiviikkoa vaan kaikille :)