Heipä taas :)

On tosi raastavaa olla hermoileva hätähousu (niinku edellisessä postauksessa esmes tuli ilmi), mutta hermoilevan hätähousuilun jälkeinen "ah kaikki hyvin ja turvassa"- fiilis on puolestaan aivan valtaisan mahtavaa! Ja tästä tunteesta olen tässä nyt nautiskellut.

Univelat on kuitattu ja hähää, nyt olen sitten käynyt siellä lekurissakin! Josta tosin myöhästyin, koska talvi yllätti metroliikenteen! Harvemmin on matka periferiasta keskustaan kestänyt niin kauaa kuin tänään.

Omistan Tension Neckin! Omistan myös lähetteen päänkatkaisuun.. tai hierojalle nyt alkuun ainakin ja pari nappireseptiä.

Nyt olen sorvaamossa YKSIN! Pari tyyppiä on tuolla jossain, mutta periaatteessa olen ihan yksin täällä. Voi tätä rauhaa. Ja voi myös sitä tosiasiaa, että koska en lähtenyt henkilökunnan virkistyspäiville, niin minulle on jätetty hirveesti sorvattavaa "ettei aikani tule pitkäksi". Hähä.

Ei natsannut lähteä kahdeksi päiväksi mihkään hemmetinkuuseen virkistäytymään. En tykkää sellasesta kollektiivisesta kimppakivasta, jossa kaikki talon "tytöt" (suatana, wanhat akat oikeesti) lähtevät sauvakävelemään! Jumppaamaan! Keppejä ja porkkanoita! Kimppakivaa! Sitten reissusta palataan ihan rättiväsyneinä, kun on niin saakelisti pitänyt suorittaa ! Äh, mielummin sorvaan :D

Sunnuntaina muuten sellainen tappajalyhtypylväs siellä periferiassa KAATUI! Tästä en ole nähnyt uutisointia missään.. Otetaankohan sarjamurhaajatolppien kanssa samanlainen uutisointilinja kuin metron alle hyppäävien ihmisten kanssa- eli niistä vaietaan. Ei voi tietää.

Aloitan nyt sorvaamisen aloittamisen suunnittelun pitkällä ja hartaalla suunnittelupalaverilla itseni ja kahvikupin kera.

Mukavaa tiistaita kaikille:)