Tänään olen jotenkin nuorekkaalla tavalla mukaansatempaavan riehakkaalla tuulella. Ei huolet paina, ei rasitu polla.

Olkootkin, että sain kuopukseltani tekstiviestin, että "en halua olla kertomatta sulle, etten jaksanut mennä kouluun, anteeksi paljon". En ole vielä vastannut hänelle, mutta en aio rähjätä! Jos rähjään, se ei enää ikinä kerro mulle mitään. Enkä halua mitään salaliittoja, jossa ainoat totuudet kuulen luokanvalvojalta.

Luulin olevani jo vapautunut yhdestä piisistä.. mutta nyt kun se tulee radiosta, olen ihan ekstaasissa, pilvissä ja vaikka missä. Kyseisen piisin musiikillisista ansioista saatte olla mitä mieltä tahansa, mutta minuun kun on aikoinaan kolahtanut Guns 'n' Rosesin November Rain, niin näköjään edelleen se kolahtaa kuin sata pajavasaraa. No tömps, paluu pilviltä, piisi loppui.

Meillä on sedän kanssa tulossa syntymäpäiväjuhlintaa. Olemme niin wanhoja starbuja, että jo viime viikonloppuna olisi ollut yhen tyypin nelikymppiset, mutta niihin emme osallistuneet (jos totta puhutaan en oo varma oltiinko ees kutsuttu;)), ens viikonloppuna on isot viiskymppiset ja huhtikuussa kuuskymppiset! Huhuu.

Olen alkanut jo valmistautumaan ko. juhliin! Olen laihduttanut toisenkin gramman sen viimeviikkoisen gramman seuraksi ja tilannut kampaajalta ajan (eli Iida - lapseni värjää hiukseni ja suoristaa ne suoristusraudalla juhlapäivänä, etten ole aina tälläinen ihme luonnonväärä peikko-aikuinen).

Mutta koska asiani ovat taas näinkin tärkeällä tasolla, menen tärkeilemään rakkaiden klemmareitteni äärelle!

Hyvää tiistaipäivää kaikille:)