Moi taas,

helkkari että mulla menee hermo itseni kanssa. Vaikka minkäs teet...

Useimmat teistä tietänevätkin jo vanhastaan, että ei tuu kesää ilman että joku raajoistani saa ylleen jonkun huikaisevan värisen lasikuitukääreen. Niin ei nytkään.

Ja taas kerran kärsin vammasta, joka on syntynyt "ilman suurenergistä vammantuottamusta" tai jotain sinnepäin, vaan ihan itekseni olen vammautunut.

Kaikki alkoi jo, no en nyt musita mutta ehkä vuosi-pari sitten. Nilkkani turposi ja siinä epäiltiin veritulppaa, mutta sitä siinä ei onneksi ollut. Todettiin että löysät nivelsiteet ovat, ja oo ny varovainen ja koita elää sen kanssa ja moro.

No elänyt olen ja koittanut elää ja varonut olen sen mitä olen muistanut. Viime viikonloppuna jalka oli tapansa mukaan turvoksissa, mutta nyt bonuksena oli kosketusarkuus, värimuutokset ja sellainen pinkeänkiiltävä turvotus. Hirveän näköinen ja ennenkaikkea hirveän tuntuma, peittokin jalan päällä sattui.

Lääkärissä kuvattiin, ultrattiin, otettiin punkkikoe (ettei oo kyse punkinpuremasta siis) jne.

Lopputulos: jalassani on ollut ilmeisesti jo tuosta veritulppaepäilystä saakka rasitusmurtuma, joka ei ole parantunut. Epäparantunut murtuma on kalvanut luukalvoon tulehduksen, ja ilmeisesti siitä tämä em. väri- ja muodonmuutos johtui. Tai jotain tälläistä..

Sääri ja nilkka ovat aivan saatanallisen kipeät heti kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa. Nukkuminen on ollut vähän sitä sun tätä. En voi käyttää kuin verkkareita, ja niidenkin pitää olla tarpeeksi isot että ne mahtuvat tämän kaivospölkyn päälle.

Haluan julkituoda tähän nyt hoitotestamentin: jos joskus saan jonkun kovemman luokan murtuman jalkaani, niin vaivuttakaa minut sen paranemisen ajaksi vaikka koomaan. Tässä on vain pieni rasitusmurtuma ja silti teen aina välillä pienimuotoista kuoloa.

Hyvää juhannusta kaikille! Minä en mene saunaan, enkä uimaan, joten huhut mahdollisesta hukkumiskuolostani ovat sitten vain huhuja :)