En ole pystynyt kykenemään kirjoittamaan pariin päivään.

Kaikki lähti siitä, kun olin tekemässä ruokaa kotona. Sekin on tietenkin jo pienimuotoinen ihme, että juuri minä olin tekemässä ja nimenomaan ruokaa, koska se on meillä Elma-sedän hommia. Mutta kun Barcelonasta käsin on vähän vaikeaa etäkokata, niin siinä minä olin.

Joku naisenvaistoni kertoi minulle siinä hellan ääressä seisoessani, että jokin on nyt vinossa, jokin ei täsmää.. En osannut sen kummemmin määritellä että mikä oli vinossa- se olisi voinut olla yhtähyvin päälle jäänyt silitysrauta, katossa vaaniva jättihämähäkki tai vetämättä jäänyt vessanpönttö. Tai ihan mitä tahansa noiden asioiden väliltä.

Äkkiä katseeni porautui lattianrajaan, jossa pyöri yksinäinen Crocksi. Säpsähdin ja riemastuin samanaikaisesti, ja se on aika kokonaisvaltainen tunne. Säpsähdin koska on se vaan edelleenkin niin ruma kapistus ja riemastuin, kun hokasin ettei E-S ole lähtenyt Eurooppaan itseään nolaamaan muovisiivilät jalassa. Riemastuin toki myös siksi, ettei mitään paloauton kokoista hämähäkkiäkään siis missään ollut.

Jatkoin kokkailua ja tapojeni mukaisesti hoilasin varmaan taas jotain maa on niin kaunista tai joulupukki matkaan jo käytä, tai jotain muuta yhtä huonosti ajankohtaan soveltuvaa biisiä.

Lauluni loppui kuin seinään. Syystä että esikoiseni porhalsi keittiöön ja lausui sanat:

Äiti, missä mun toinen Crocksi on kun toinen on tässä?

Pökr.

Loppukevennyksenä koira ja koiran vauva, mini-unto. Kuva Iidan.  

Kuva%20835.jpg