Moi taas!

Anteeksi, minun on vain pakko vieläkin kirjoittaa kalu-asioista.

Perjantaina kokosin kaksi settiä pihakalusteita takapihallemme. Nekin ovat Ikeasta, ja keksin aivan jumalattoman toimivan idean, miten sain ne koottua yhdellä ja ainoalla kerralla toimiviksi, tukeviksi ja ei-vaappuviksi kaluiksi.

Ensin nimittäin vaikutti siltä, että ei jumalauta, näihin ei voi kukaan yli 20-kiloinen istua, näähän hajoo alta... Lätkäkiekkoilun kisoja alakerrassa katsovat tursaat kävivät tupakoidessaan irvailemassa ähellyksilleni, mutta ruuvasivat kuusiokolo-avaimella joka käänteessä ruuveja tiukemmalle jne, eli kiitos vaan.

Mitä pidemmälle kokoaminen sujui, sitä epävaappuvammiksi kalusteet kävivät, koska lipitin siideriä samalla kun kokosin. Talkoosiiderit nähkääs.

Eli lopputulema: mitä enemmän itse vaapuin, sitä tukevampia kaluista tuli. Eli jonkun pitää aina vaappua- joko kalun tai kokoajan, ja tietenkin tässä tapauksessa, niinkuin kyllä melkein kaikissa muissakin tapauksissa just sen kokoajan.

Nyt on jykevät kalusteet ja niiden kokoajakin ihan vakaassa tilassa taas. Että oli neronleimaus!

Ihanaa kun on kevät! Ihanaa, niin ihanaa. Auringosta saa energiaa ja tuntuu että nyt taas jaksaa vaik mitä.

Jaksakaa tekin! Hyvää viikkoa kaikille :)