Hei taas pitkästä aikaa !

Aika kuluu hirveällä vauhdilla, kun on mukavaa. Ja mulla on oikeasti ollut mukavaa, mukavuus ei ole tässä kohden sellasta sarkastista "onpa vitsin kivaa ja mukavaa kun talo palo, kissa katos, jalka meni poikki ja auto pöllittiin".

Mulla on ollut monipuoliset juhlaviikot. Niihin on liittynyt kulttuurielämyksiä hyvien kavereiden, sukulaisten, tuttujen, puolituttujen, tuttupuolien jne. kans. Myös kuninkaalliset syntymäpäiväjuhlat oli ja kaikenlaista pienempää sivujubileumia on ollut tässä ja kivaa on ollut, skumppa on virrannut ja yöunet jääneet liian pieniksi, mutta ei se mitään!

Tähän väliin on nyt pakko sanoa tämä: käytän myös ystävistäni sanaa kaveri, koska tuo ystävä-sana on jotenkin niin ylevä ja lesoava sana, tyyliin lälläl lää, minulla kyllä on ystäviä!  Ja jos kutsuisin kaikkia ystäviäni täällä ystäviksi ja sitten jotain sellaista joka luulee itseään ystäväkseni, kaveriksi, niin sehän ois tavattoman kurjaa.

Olen tehnyt päätökseni Lundia-pähkäilyn kanssa. Tulin Lundiakomitean kokouksessa (messengerpalaveri mun ja Oharin välillä) että puu (eli Lundian materiaali) on oikeastaan niin neutraali, että sehän periaatteessa käy mihin väreihin tahansa. Puunväri on siis vähän niinku epäväri. Toki on eri asia tykkääkö siitä, mutta rämä parkettimme on samanvärinen suunnilleen niin olkoot ny sitten. Eikä mulla olis nyt huvitustakaan mihkään massiivisiin maalausurakoihin.

Oon mä sentään ehtinyt harrastaakin. Sohvaperunointihan on ykkösharrasteeni. Nyt täytyy kyllä sanoa, että mua ei enää pahemmin huvita katsella esim. BB: tä. Nyt te tietenkin ajattelette siellä, että vihdoinkin tuokin eukko tuli järkiinsä.... Eeeeen mä järkiini ole tullut, mutta kun siellä talossa asuu lähinnä vain ärsyttäviä tai vähintään typeriä tyyppejä niin ei vaan oikein inspiroitse. Suosikkiasukasta ei todellakaan ole! Ja ehkä noin vähiten ärsyttävä tyyppi on alkuperäisasukas Chipa, joten repikää siitä! Niin minäkin revin.

Idolsissakaan ei todellakaan oo suosikkia. En nähnyt sitä jätkien ekaa semifinaalia, mutta tyttöjen näin ja voi hyvänen. Karvahattupubin karaokessakin saattaa kuulla laadukkaampia esityksiä. Ja ne tyylit.. ja siinä vaiheessa kun ei niin kovin suosiossa ollut afropallo-ryijyvillatakkimummo-anitahirvonen alkoi laulamaan Irinan biisiä, niin se oli siinä.. Okei, tuossa tuli aika monta ulkomusiikillista seikkaa sanottua, mutta kun onhan tuo vähän sellanen habituskysymys koko kisa. Mummotyylillä ei kisaa voiteta, vaikka laulais kuinka hyvin!

Mitähän sit muuta tässä nyt sitten.. Mun Anni on täällä tetissä. Siis typeristä typerintä touhua koulun puolelta järkätä tetti niin, että se jakautuu kolmelle viikolle syysloman takia! Ekalla viikolla 3 pv, tokalla 3 ja kolmannella 4 pv. Kuka ulkopuolinen työelämän edustaja antaa mitään tettipaikkaa tollaselle pilkotulle tettilapsiparalle ? Onneksi me täällä sorvaamossa ymmärrämme hyvin myös pilkottuja tettiläisiä.

Ai niin! Täytynee kertoa tässä nyt sellainenkin harvinainen tapaus, että tappelin Elma-sedän kanssa yks päivä. Ai että teki hyvää! Miksei kukaan oo kertonut, että kunnon matsaaminen on ihanaa! Siis jos sitä tapahtuu kymmenen vuoden välein.. ei taatusti oo ihanaa jos se ois päivittäistä. Mutta siis kun sai HUUTAA, ja heitellä tavaroita ja välillä toki naisellisesti kyynelehtiäkin ja sit vielä HUUTAA ja paiskoa ovia ja teineillä niin ah.

Nyt sorvi kutsuu ja klemmarit huutaa järjestämistä, joten se on moro!

Alla kuva eräiden viimeaikaisten juhlamenojeni voileipäkakuista.