Nyt meni hermo!

Tämä asuntomme on sellainen - ei mikään ällänmuotoinen- vaan ihan kaikkien aakkosten, numeroiden ja välimerkkien muotoinen siksokkelo, jossa on käytäviä, savupiippuja, takkoja, kattoikkunoita, räppänöitä, ikkunoita, ovia, rappusia ja koksiluukkuja. Ja Olavi.  Sun muuta kaikkea.

Näiden kaikkien edellämainittujen ja näiden sun muiden kaikkien vuoksi täällä humisee, natisee, paukkuu ja jyskyy, jos on sellainen myrsky kuin viime yönä.

Tähän yhdistettynä se, että jotkut taivaanlahjat ampuivat niitä jotain saatanan papanamattoja ja mitä lie pikkupommeja yölläkin, meidän väärin ymmärretty koirapoikamme haukkua louskutti noin suunnilleen koko yön.

Perkele! Otin sen viereeni, mutta aina kun tuli tuulenpuuska ja humina tai papanamatto rätisi niin hauhauhauHAUUUU GRRR ÄRRR WUF.

Tämän koiraäänitehosteen ja luonnonäänien ja papanamattojen lisäksi mietin myös kuolemaa, alkoholismia, murhia ja sauvakävelyä ja siinähän se sitten yö menikin. Joskus kuudelta aamulla olin vielä hereillä! Peppu! Unirytmi on mulla veressä! Vereni on täynnä kivoja pieniä rytmimunia!

Elmasetä ei onneksi ollut lähtenyt tuulen mukana minnekään, vaikka Tuomiokirkon katolta (???) joku aita olikin lentänyt Senaatintorille. Tai jotain. Setä on siis töissä Senaatintorilla, koska siellä on joku ehkä maailman turhin uudenvuodenvastaanottajaisjuttuhomma  huomenna.

Esikoinenkaan ei onneksi ole lentänyt mereen siellä saarellaan, vaikka sielläkin oli iso puu kaatunut ja mitä kaikkea.

No eikai tässä nyt taas tällä kertaa muuta kuin että inhoon uudenvuodenpaukkupapanoita ihan vaan noiden eläinpolojenkin takia.

Kuva%20993.jpg<-- Osku, papanapommien uhri. (kuvannut Iida).

ps. Ne onkin kuulemma PAPATTEJA.