Huomenta!

On tämä nyt jumantsukka ja -tsukkahousut himputista, kun wanhan ihmisen rytmitajua näin koetellaan.

Elämäni oli reilun kolmen kuukauden ajan hyvinkin täsmällistä ja aikatauluihin sidottua, eikä se tuntunut edes ahdistavalta. Päinvastoin!!

Joka ilta seiskalta valloitin sohvan ja käänsin telkkarin sub-kanavalle ja aloin silmä pinkeänä toljottamaan BB-ekstraa. Oi sitä jännityksen melskettä! Näytetäänköhän häätöäänestystilanne? Ketkä ovat nimetyt? Kukahan homo siellä tänään on vieraana? Onko tänään vieraana ilohomo kaapista, oikea namipusiriemuhomo, Marco B vai ynseä diivahomo meikkimamselli Jarkko V? Jännää!
Tämän jännityspuolituntisen jälkeen nopea käännös kolmoskanavalle, ja salattuun elämämaailmaan! Mitähän jännää Pihlajakadulla tänään!? Kuka paljastuu kenenkin äidiksi ja kuinka änkyrätuulella Ismo mahtaa olla ! Jännää!

Näiden huippujännitys-spektaakkeleiden jälkeen olikin sitten mukava parin tunnin rako suorittaa hammasharjalla laatikoiden vetokourujen hinkutusta ja muuta tuiki tärkeää joulusiivousta. Ja kympiltä sitten taas tiukasti sub-kanavan ääreen ja BB-koostetta katsomaan! Uuh, jännää! Saako tänäänkin myötähävetä mummo-riitan puolesta?? Vilahtaako puuterisloggi? Minne Ansku piilotetaan? Onko Saulin hiukset käkkärät, suorat vai jotain siltä väliltä. Henkeäsalpaavaa jännitystä!

Tämän jälkeen sitten nukkumaan. Aina suunnilleen samaan aikaan! Aina suunnilleeen sama määrä unta.

Vaan entä nyt? Siinäpä se juttu juuri onkin!

Maanantaina, ensimmäisenä bb:ttömänä iltana käänsin kyllä uskollisesti telkkarin subille, koska The Joulukalenteri. Mutta se loppuu noin varttia ennen kuin salatut elämät alkaa ja siinä välissä ehtii nukahtaa ! Salkkareiden jälkeen ehtii myös nukahtaa ! Joka välissä ehtii nukahtaa!

Maanantaina yöuneni alkoivat siinä ysin jälkeen, ihan omassa sängyssä ja tarkoituksella. Ei meinannut se valtava unimäärä riittää aamuun saakka. Joskus sudenhetkellä pyörin vimmatusti sängyssä ja mietin, mitähän Kadi tekee just nyt....

Eilen yöuneni alkoivat jo paljon ennen ysiä! Sohvalla! Josta lapseni sitten herättivät minut hikisenä ja nihkeenä. Ja siinä kohdin on kiitolaukattava omaan sänkyyn, ettei ehdi piristyä.

Eli- 97 päivän aikana huippuunsa viilattu elämänrytmi on nyt tipotiessään.

Olen nyt koittanut sitten aloittaa korvaushoidon, ja vihdoinkin oikeasti tehdä jotain tälle läävälle. Eilen oli jo hyvä alku. Ja vähänkö oli hienoa! Naapurin tursas kokkasi meille ruokaa, ja ihan oma-alotteisesti vielä! Luksusta!

Lähdin eilen puoliltapäivin pois sorvaamosta, koska hirvee vatsassakierto. Muitakin kummia oireita. Jopa siinä määrin että jouduin näin wanhoilla päivilläni tekemään erään testin. (tämän perään sellanen nolio, noloutta esittävä hymiö).

Mahassa kiertää edelleenkin. Joku vatsataudin poikanen tämä. Ällö. Johtuu tästä rytminvaihdoksesta varmaan.

Toivotan kaikille oikein mojovaa keskiviikkoa. :)