Hei vaan ja ihanaa kesäkuuta!

 

Ajattelin tulla kertomaan teille tärkeistä asioista näin kesäkuun kunniaksi. Tosi tärkeistä!

 

Tiistaina kun lähdin sorvaamosta kotia kohden, satuin peilaamaan itseäni ratikkapysäkkikatoksen pleksilaseista. Virhe! Vasta siinä vaiheessa päivää tajusin, että kukkamekko ja lenkkarit ovat daiju yhdistelmä, ja kuitenkin olin siinä vaiheessa viettänyt aikaani tässä asukombinaatiossa jo tuntikausia! Tosin.. oli kuteet mitkä hyvänsä, niin itsensä peilaaminen mistä tahansa on aina tietynlainen virhe, koska näkymä ei välttämättä oo mikään silmää hivelevän ihana ja ihkudaa.

 

Silmieni edessä vilisi filminauhan tavoin kaikki omistamani kesäkengät ja siinä minä sitten arvioin niiden yhteensopivuutta juuri sen kyseisen kukkamekon kanssa. Palloballerinat- ei. Palloconverset- ei. Ne ja nää ja noi- ei kaikille. Seuraava raina olikin sitten lyhyempi- siinä nimittäin vaelsivat silmieni editse lähes olemattomat rahavarantoni. Ratikassa yritin järkeillä, että ne vähäiset voisi käyttää esim. matkakortin lataukseen (äh, kännykällä voi tilata matkalippuja) tai ruuan hankintaan kotiväelle (äh, Elma-setä ne hankkii kuitenkin) tai mikä tylsintä, jonkunlaisen ranne-apuvälineen hankintaan, koskapa olen onnistunut hankkimaan itselleni liudan rasitevammoja (äh, booring, no en  todellakaan hanki!)

 

Niinpä sitten raggarina jäin ratikasta Aleksilla ja silmäilin että mitä täällä nyt sitten on. Havaitsin sen jonkun ruotsalaisen halpisvaatekaupan, josta oli juttua Nyt –liitteessä. Sinne! Arvelin toki, että en ehkä kuulu ko. putiikin kohderyhmään ikäni, kokoni enkä oikein minkään puolesta, mutta sitä en osannut arvella, että astuessani kauppaan kuvittelin tulleeni jonnekin varastotiloihin! Miten minä nyt tänne päädyin, ihmettelin- mutta koska siellä oli muitakin,  en panikoitunut. Kävelin kuitenkin kaupasta ulos ja tajusin että en minä missään varastossa ollut- se kauppa oli vaan sisustettu varastomaisesti. Ehkä se tekee siitä just sen halpiskaupan? Menin siis takaisin sisään.

 

Noh, olihan siellä kaikenlaisia vaatteita. Mm. sellaisia paitoja, joihin joidenkin kettutyttöjen koulimat turkiskuoriaiset olivat nakertaneet ympäriinsä sellaisia pesäpallon kokoisia reikiä. Kaikki vaatteet olivat myös erittäin laimean värisiä- mustia, valkosia, harmaita tai beigejä! Mitä tekee beiget vaatteet teinikaupassa? Sitten kuulin, kun kaksi teiniä hypisteli jotain kamalaa beigeä rättiä, ja se väri on kuulemma nude! Nude on uusi beige- tietäkää tämä, wanhukset!

 

Kävelin varastohalpisnudekaupasta ulos tyhjin käsin, mutta kah- vieressä olikin vielä ehkäpä enemmän teinilaihanuorison kudekaupalta näyttävä putiikki- sinne siis. Vaatemallistojen värimaailma oli ihan toista maata, kaupassa ei paljoo nudet hillunut. Ja mikä uskomattominta! Tätä ette usko, mutta totta tää on! Eräs pallo-orientoitunutta silmääni hivellyt pallo-t-paita (pitääkö tohon sanaan laittaa tosiaankin kaksi väliviivaa?) vaikutti tarpeeksi suurelta suhteessa muotoihini. Ja se on kokoa M! Ihan varmaan kokolappunumeroiden ompelijalle on tapahtunut joku erhe. Ja nyt tietenkin melkein toivon, että se lappu töröttäisi pystyssä tuolla niskassa ja M loistaisi kaikille ja ilmottaisi että olen ihan laiha. Eh he he.

 

Noh, tämän älypienen, mediumkokoisen siis, paidan hankinta ei varsinaisesti poistanut kenkä-kukkamekko-ongelmaani ja niinpä menin kauppaan, missä olen asioinut monesti ennenkin. Tiesin, että siellä on kukkamekolle kivoja kavereita eri malleissa ja väreissä. Ja olikin! Kymmeniä eri värisiä ballerinoja! Ihania sandaaleita lukuisissa väreissä! Korkkareita! Flip Floppeja! Värejä! Ihan runsaudenpula tuli ja ähky. Siellä minä sitten pyörin kuin ryssä Biltemassa ja kävelin kaupasta ulos…. Mustat Converset mukanani. Mikä yllätys! Mutta muahan ei kukkamekot määräile!

 

No niin tämä nyt tällä kertaa vaatteista, mutta entinen muotibloggaaja minussa velvoittaa välillä tälläisiäkin asioita teille kertomaan

 

Paitsi, sanat takas- hitot mä mikään muotibloggaaja oo ollut koska minulla ei ole: helppomekkoja eikä luottoteeppareita. Teeppari! Hel-vetti mikä sana! Menee inholistaan niinku ihan saman tien ja äkäseen. Teepparipaituli lässynmussun äitylin pallerot.

 

Sitten tulin kotiin ja aloin siivoamaan vaatekomeroa. Mutta sitten lopetin vaatekomeron siivoomisen, koska minulla tuli tärkeempää tekemistä. Nimittäin piti katsoa Suomen Huippumalli haussa. Että ottaa pattiiin siinä se yks kilpailijatar, joka on aina ja aina naama norsun vitulla ja sellainen ilme naamalla kuin siellä missä niitä kuvataan haisisi joku raato.

Hei vaan ja ihanaa kesäkuuta!