Voi tätä ajankulumisen mielettömyyttä.

Kupeitteni ukkohedelmä, wanhusjälkeläiseni esikoiseni täyttää tänään 20 vuotta. Tämä on kyllä sekä biologinen, kemiallinen, fysikaalinen että anatominen ihme, koska minä olen vasta 25 ja tämän entisen teinin isä ilmoittaa jatkuvasti olevansa 17.

On ollut kyllä ihan hyvä kakskytvuotiskausi pojan kanssa. Eipä voi suuremmin valittaa. Niin että onnea <3

Muuten voisin kyllä nyt sitten valittaa ihan oikein urakalla. Ah, jos valittamisesta saisikin urakkapalkkaa, oisin rikas mamselli!

Muistatteko kun tuossa jo joskus paljon ennen joulua valitin niskakivustani. Tänään se on saavuttanut sellaiset sfäärit, että kirjauduin työpaikkalääkäriasemani nettiajanvaraussivulle, vieläpä ihan tarmokkaan tosissani. Eikä tietenkään yhtään vapaata aikaa yhdellekkään työterveyslääkärille! MRH! Mutta ensi viikolla menen. Ei nimittäin ole enää yhtään kivaa tämä, että joutuu kääntämään koko vartaloaan sen sijaan että kääntäisi vaan sutjakasti päätään. Se ei käänny toiseen suuntaan ilman irvistelyjä.

Olen myös saanut vahvistuksen sala-etänettilääkäriltäni, että niskakipu voi aiheuttaa kaikenlaista oheiskremppaa, ja just nyt on kyllä niin kauhee olo, että uskon tämän!

Kun on kauhee olo, niin vähän kaikki ärsyttää. Tänään periferisella metroasemalla käytin ulkoparkkipaikalta laiturialueelle siirtymisen yhtenä välineenä hissiä. Niinkuin myös äiti-ihminen kahden taivaanlahjansa kanssa.

Taivaanlahjat kilpailivat siitä, kumpi saa painaa hissinnappia. Kyllähän minä tämän seikan ymmärrän, hissinnapit kello 7.20 aamulla ovat kiinnostavinta ikinä.

Ratkiriemukas tilanne hississä: yksi hissinnappi, kaksi hissinnappi-himokasta tenavaa, torspohkon oloinen äiti-ihminen ja vihainen Elma-täti. Torspomude teki kompromissejä, ja availi hissinovea, että kumpikin kultapullero sai painella nappia- uudestaan, uudestaan, uudestaan, uudestaan... Vihainen täti parahti viidennen oviauki- santerin vuoro painaa- ovi kiinni- ovi auki - valtterin vuoro painaa- ovi kiinni- ovi auki... kuvion jälkeen että NYT LOPPU!

Taivaanlahjat irrottivat kätensä himonapista välittömästi, torspoäiti mittaili neliön kokoista hissiä noloin silmin ja vihainen täti senkun mulkoili vaan. On se rankkaa olla näin kiva! En edes uskalla ajatella, mitä siitä olisi seurannut, jos torspomutsi ois alkanut jotain äntyilemään vastaan. Huh.

Ei minulla nyt muuta valittamista tällä erää. Kivaa torstaita kaikille vaan:)