Moiks!

Eipä siis ihan vähän paljookaan alkanut jännittämään huominen sairaalalääkärinhoitsututkimus ja -hutkimus.

On se niin kumma. Eihän siellä mitään pahaa tehdä, mut silti fiilinki on kuin ois teloitukseen menossa.

En osaa vieläkään kävellä. Tai siis en pysty :/ En vaan pysty. Painamaan olen jo aika konkari, mutta liikkeellelähtö ei suju. Rappusia ylöspäin kuljen tosin jopa niin, että puolijalkaa on rapulla ihan täysiä ja kantaosa roikkuu ilmassa.

Tää kai sit tarkoittaa sitä, että pysyn kipsissä. Mut ei se mitään, kunhan ei satu.

Tänään kun jotain kurkoittelin keittiön kaapista, niin terveen jalan kantapäästä kuului aivan helvetinmoinen ritinä. Aivan kuin kangasta ois revitty. Hih, eli heeeelvetin hyvin menee! Varmaan tästä toisestakin jalasta löytyy jotain vikaa ja sekin laitetaan kipsiin. Se nimittäin on, tai sitten vaan kuvittelen, kipeä varpaista reiteen saakka. Eikä pidä unohtaman kroonikkokättäni. Se on niin helvetin kipeä, että melkein naurattaa. Ei näin kipeetä kättä voi ollakkaan. Johtuu kepeillä kävelystä.

Mut magneettikuvataan huomenna. Siinäkait ne sit selviää kaikkien jalkojen kaikki viat.

On onneksi ihku ilmasto:) Kivaa keskiviikkoa kaikille :)