Pidin tossa sitten taukoa. Salaisesti tietenkin ajattelin, että nyt kaikki luulevat, että mulle on tapahtunut jotain niin järistyttävän jännää ja että olen siksi ollut hiljaa kuin mummon pissa sukkahousuissa.... eikun miten se joku pissa vs. hiljaisuus sananparsi nyt menikään...

Totuus on kuulkaa tarua karumpi. Ei mulle mitään jännää ole tapahtunut. Tietenkin kaikenlaisia pieniä päivittäisiä jännittävyyksiä, niinkuin ennenkin. Mutta en minä taida nyt tässä alkaa selostamaan jotain että "lokakuun neljäntenä luulin että vessassani on piisami, mutta se olikin vain hämähäkki, jonka imuroin ja sitten olenkin kaksi kuukautta pelännyt että se tekee sinne jonkun yhdyskunnan ja joku ruma päivä imurista astelee ulos viisisataa vitun vihaista hämähäkkiä..." tai jotain.

Tuossa edellisessä kirjoituksessani kerroin, että anoppini kuoli, ja niinhän se siis kuolikin. Sellainen onni onnettomuudessa ja muita sananlaskuja tähän kohtaan: esikoiseni osti mummon asunnon itselleen ensiasunnoksi. Ajatelkaa miten kätevää ja samalla vähän kummallistakin. Mutta siis kätevää perikunnan (Elma-sedän ja veljensä) kannalta- ei tarvinnut kauhealla tohinalla keksiä, mihin ängetä kaikki mummon wanhat haarukat, hapankorput, hienpoistimet ja kusiluikkarit. En minä nyt tällä sitä tarkoita, että poikani poikamiesboksin nurkat olisivat nyt täynnä mummokamaa, mutta kuitenkin.

Voin kertoa, että osa niistä mummokamoista oli pitkään keskellä meidän olkkaria ja muita nurkkia....

Tässä asuntohommassa kummallista tai sellasta kummallisehkoa on se, että ostaja ja myyjä on samasta perheestä ja saman perheen sisällä on 22-vuotias pankkilainan ottaja, joka maksaa isälleen puolet ostamansa asunnon hinnasta ja ja ja... mutta kaikki on ja oli siis hyvin kätevää. Jos nyt joku jotain siellä ihmettelee, niin kerrottakoon nyt varmuudeksi, että kaikki on tapahtunut lain koukeroiden mukaisesti ja laina on pankista ja silleen.

Noh, kun toinenkin lapsi muutti kotoa, niin niinkuin edellisenkin kohdalla, aloitin heti huoneiston uudelleenorganisoinnin. Nyt minulla on entistä isompi ja ihanampi ja ehompi OMA huone, joka on kirjasto ja työhuone ja MUN huone. Voin tehdä täällä mitä haluan! Vaikka treenaisin illat pitkät galgarylaisia hyppysottiiseja, se ei kuulu kellekkään. (tai ehkä läskieni roima loiske just nimenomaan kuuluu, mut en tarkoittanut tietenkään sitä!) .

Tietenkin ennenkuin tässä tilanteessa olin, eli omassa huoneessani, tämä vaati sen tutun dominoefektin, ja oli tässä välissä sellainenkin tilanne, että olkkarissa oli ylimääräisinä kalusteina sänky, nojatuoli, lundian osia, toimistotuoli, mummokamaa, roinaa... huh.

Syksy on muuten sujunut aika tavanomaisesti. Yhdet kivat häät olivat viime viikonloppuna, muuten ei ole kukaan muu kuollut, ei syntynyt eikä mitään siltä väliltä. Tai jos on, niin en nyt tähän hätään vaan muista.

Kohta on joulu <3. Virkaiältään vanhemmat lukijani (jos sellaisia enää on), muistavat taatusti, että olen jouluhullu, jouluihminen, joulufani, joulusiivoaja. Ja olen kuulkaa edelleenkin, mitä enimmissä määrin!

Mietin tänään just kun tonne facebookkiin päivitin statustani, että inhoon ehkä melkein eniten maailmassa sitä vitsiä, joka taitaa alunperin olla jopa niinkin arvovaltaisen instanssin kuin Martta-liiton lnaseerama, että "siivoa kaappisi jouluksi vain, jos aiot viettää joulusi siellä". No hitto heh heh.

Ymmärrän ja hyväksyn täysin, jos ei joka hemmetin nurkkaa nuohota hammasharjalla. Aika harva niin tekee, ja se on ihan ookoo. Eihän se ees mulle kuulu, mitä kukin joulun eteen tekee. Mutta mulle vaan joulu ei tule, jos en pidä huolta, että keittiön laatikoston veto-uratkin on jynssätty. Ja mä nautin siitä! Ei kukaan pakota! Se puhdas tuoksu siivouksen jälkeen... ahhh..... Ja varsinkin keittiössä piileksii omituista rasvatahmaa joka paikassa, vaikka kuinka yrittäisi elää siivosti.

Niin, että jos minä tämän bloginvätyksen saan tästä reipastumaan ja elpymään, niin tulen taatusti kertomaan teille jännittäviä reportaaseja siitä, mitä kaikkea olen hammasharjalla hinkuttanut.

Huomaan vaan kauhukseni sellaisen asian, että siinä missä vielä muutamia vuosia sitten saatoin näin joulun alla ihan suvereenisti hinkutella arki-iltoina tonne pitkälle puoleenyöhön iloisesti vihellellen, niin nyt meinaa väsymys iskeä silmien pintaan jo ties mistä alkuillasta. Ja jos menen hetkeksikään sohvalle katsomaan telkkaria niin peli on samantien menetetty!

Eli wanhuus.. se ei tule tosiaankaan yksin, se tulee jonkun sohvaperuna-verkostomarkkinointidiilerin kanssa..

Kirjoitan tätä vissiin ensimmäisellä talouteemme aikoinaan ostetulla läppärillä. Omastani on akku kai simahtanut, ja ei täällä nyt muita ole tarjolla. Tässä on se ongelma, että sivut eivät tahdo millään ilmeellä liikkua ylös eikä alas. Kerroin tämän siksi, etten todellakaan ala tätä kirjottamiseni jälkeen oikolukemaan, koska se on lähes mahdotonta. Niin että tässä kohtaa pyydän anteeksi mahdolliset ja mahdottomat kirjoitusvirheeni.

Koska en ole pitkään aikaan siis kirjoittanut, on lie aika päivittää nillitystilannekin.

Uusi ehdottomasti hirveimpiä asioita tällä hetkellä on Vesku Loirin Hyvää Puuta-kappale. Tätähän moni luuli alkuun jonkun huonekaluliikkeen tai hitsi vaikka jonkun Honkarakenteen mainokseksi...

Aivan ulkomusiikillisena seikkana tähän vielä että taiteilija Loiri näyttää just siltä, että sen verenpaine on jotain 700/550 ja se poksahtaa kohta. Tai sen maksa ainakin. Tai joku paikka.

Toiseks hirvein asia uutuusnillitysasia on.. hmm. no mikähän nyt ois... vanhat inhonillityssuosikit siis on ja pysyy (lauritähkä, crocsit...) . No, sanotaan nyt näin, että en mä niiden UGG-saappaidenkaan perään mitenkään varsinaisesti ole.

Enää ensi viikko töitä, ja sit alkaa kahden viikon joululoma! Sitäkään en meinaa tässä kaikessa jouluemännöinti-hötäkässä tajuta. Ihanaa!

En minä nyt kylmiltään tässä enempiä osaa kirjottaa. Ehkä tämä tästä elpyy taas tai ehkä ei. Jännää kun ei voi koskaan tietää tälläisiä tärkeitä asioitakaan.

Ihanaa joulunodotusta kaikille ja moro!