Silloin kun itse olin nuori ja myös silloin kun olin vasta pienesti lapsellinen (eli lapset oli pieniä), niin wappuhan oli ihan jeesh juttu. Nuorena siksi, että oli hyvä syy ryypätä pussikaljaa Mellunmäen metsissä Elma-sedän ja muiden kavereiden kanssa.

Kun lapset oli pieniä, wappua juhlittiin toisten lapsiperheiden kanssa hillitysti ja nk. lasten ehdoilla. Ei siis mitään ökyjuhlintaa, eikä varsinkaan metsässä.  Serpentiiniä olen aina inhonnut, mutta kaikenlaista wappukrääsää oli ihan okei hankkia kakaroille- jonkinlainen kevätkauden avaus tai jotain.

Nyt kun en ole enää nuori ja olen isosti lapsellinen, eli lapseni ovat hyvinkin pussikaljaikäisiä, kuopusta nyt lukuunottamatta, niin INHOAN WAPPUA! Ainoa hyvä puoli tässä on yksi ylimääräinen vapaapäivä. Mutta jos saisin valita, niin mielummin olisin maanantaina sorvin ääressä, jos vain tämä viikonloppu olisi ihan tavallinen.

Vaikka nyt olisi mahdollisuus tehdä oikeastaan mitä vain, niin arvatkaapa huvittaako mikään, kun saa henkihieverissä peljätä että onko omat lapset niin kahjoja kuin vanhempansa olivat teineinä, ja josko taas jotkut pahat teinit kaataa väkisin viinaa niiden kurkkuun! Argh. Tiistaina sitten saa huokaista syvään ja helpottuneesti jos tästäkin pakkojuhlakoitoksesta selvitään ilman kummempia havereita.

Minusta on ihanaa, ettei meillä ole mitään vapputraditiota, ei suunnitelmia, ei pakonomaista tarvetta tehdä mitään erikoista. Muuta kun jänskättää että missä teinit.

Onhan siinäkin sentäs jotain .D