Huomenta!

Heräsin kaikkeen epämääräiseen (ihme uniin, huonoon asentoon, kummiin ääniin, kuumuuteen...) jo kello kuusi. Pirteenä kuin silakka!

Koska olen työhaluttomuuseläköitynyt väliaikaisesti, niin ei ole niin sitten mitään väliä sillä, että heräänkö kello 6 aamulla vai kello 6 illalla, ja niin sitten nousin reippaana ylös.

Ähkittyäni itseni toisessa kerroksessa sijaitsevaan keittiöön (aamut ovat edelleen aika ähkettä, olen aamuisin niin tönkkö kuin tönkkösuolattu neulamuikku, tuolta jalan seutuvilta siis), niin kas! Kuopus ja naapurin tursas läiskivät korttia ihan ilonaamoina. Kello kuus aamulla!

Ystävällinen tursas keitti minulle kahvit, kuopus haki hesarin postilaatikosta ja mulle heräsi heti epäilys, että mitäs pahaa residenssissämme on yön pimeinä tunteina tapahtunut?! Mutta ei sitten niin mitään- lapsilla on vaan lomarytmi veressä ja olkoot! Minen jaksa alkaa mistään nukkumaanmenemisistä tai - tulemisista alkaa jankuttamaan, koska siinä mulla sitten menisi koko kesä ja joulukin vielä kaupanpäälle.

Tuo eilen laittamani linkki tuon tuntemattoman äidin tuntemattoman lapsen kuolemasta herkisti. Maailmassa kuolee koko ajan lapsia, tiedetään! Mutta joskus jotkut asiat kolahtavat vaan enemmän kuin toiset asiat. Aina kun kääntää pahat ja surulliset asiat muotoon "se olisi voinut olla minun lapseni", niin sitten sitä vollottaa myös onnesta, että kaikki on hyvästi. Hetken aikaa sitä jaksaa olla myös nillittämättä jostain kipeestä hyttysenpuremasta pepussa, kunnes taas..

Nyt julkaisen teille baanamiehen boolin reseptin, mutta en tietenkään päästä teitä niin vähällä että vain kertoisin reseptin. Tietenkin käytän tilaisuutta hyväkseni ja kerron myös juomasekoituksen historian. Koitan olla lyhytsanainen.

Elettiin aikaa ennen lapsia. Minun ja sedän mukavassa kaksiossa oli bileet- jotka sitten jatkuivat ja jatkuivat ja JATKUIVAT! Ne kestivät loppujen lopuksi monta päivää, ellei jopa toista viikkoa... Tietenkin välillä nukuttiin, tehtiin ruokaa, raivattiin kämppää.. tehtiin nk. normaaleita asioita, mutta kaksiossamme eli ja asui sellainen ryvettynyt bile-yhdyskunta, ja kivaa oli.

Päivänä eräänä minä ja sittemmin myöhemmin esikoiseni sylikummiksi ryhtynyt ystäväni päätimme että bilekämppää pitää siivota hieman paremmin. Oli hyvä tilaisuus, koska kaikki muut olivat hetkellisesti kuka missäkin.. Olin siivooja-elma siis jo silloin!

Keräsimme kaikkialla lojuvista juomalaseista ja pulloista jämät (tiedättekö, kun viinaa virtaa riittävästi, niin lasien ja pullojen pohjille tuppaa jäämään nestettä höperehtimään) isoon kattilaan ja laitoimme tämän kalja-siideri-lonkero-punaviini-valkoviini-jaloviina-seoksen jääkaappiin kylmettymään. Tuossa siis baanamiehen boolin koostumus!

Kun kaikki bilettäjät olivat taas koolla, niin tarjosimme huutonaurua pidätellen tätä boolia. Se oli menestys! Suksee! Hullut sedät tykkäsivät boolista!!

Ei sitä kuitenkaan kovin suuria määriä kattilasta kadonnut, eli ehkä ne vaan huijas.

Sitten taas biletettiin muiden juomien voimalla ja lopulta taas siivottiin. Heitettiin baanamiehen booli viemäriin.. kun sedät taas palasivat jostain roudarihommista tai mistä lie, niin KAUHEE HUUTO! MISSÄ ON BAANAMIEHEN BOOLI!!?? :D Joo että sellanen tapaus. Kavereiden kesken ihan BB vaan syntyy siis ihan mistä vaan! Roudarisetien myöhemmässä real-baana versiossa keikkabussissa ko. boolissa oli erikoislisänä pinnalla killuvat kuolleet kärpäset..

Petja on laittanut kehut kiertämään. Kiitos siis hyvin paljon edelleen! Olen imarreltu!

Minä pistän kans, mutta tämä on vaikeaa!! Jäävään kehulistasta itsestäänselvyydet ja tyypit joita rakastan. (te tietänette keitä ootte. salarouvuus sinetöi sormeni enkä palj) Tietenkin olisi kohteliasta nyt kehua Petjaa, ja ehkä kehunkin, mutta hänen meemimäinen kehuminen tuntuisi nyt niin itsestäänselvyydeltä tässä kohtaa.. Hitsi. Jos nyt kehun jotain ja jätän jotakuta kehumatta, niin hitsi..

Äh, oon mielikuvitukseton, ja kehun tässä kollektiivisesti kaikkia niitä, jotka ovat jaksaneet kanssani niin hyvinä kuin pahoina päivinä, terveydessä ja sairaudessa.. (ennenkuin tuohon muodostuu vihkikaava, niin lopetan). KEHUSKEL! OOTTE KIVOI! Noin. Kehuskelkaa toisianne!

Kiitos myös Puuliiterille  viivotin-niksipirkkaniksi-ideasta.  Alkoi nimittäin pelottamaan oikeasti, että viivotinparka jää tonne jonnekin jumiin ja teinkin heti kuuliaisena tätinä viivottimeen narulenkin! Onneksi viivottimissa on reikä valmiina. Varmaan just tätä tarkoitusta varten. Oonkin aina ihmetellyt että miksi viivottimissa on se reikä! Hähää, selvis sekin!

Nyt raahaan itseni ja jalkani pihanurmelle.

Viettäkää oikein mukava torstai! :)