Moi!

Olen täällä muutaman kerran kertoillut, kuinka olen mokannut itteni (ja samalla vähän kanssamatkaajiakin) aamuisin työmatkoillani.

Kerranhan mulla lensi kirjan mukana kassista siivekkäitä (käyttämättömiä hei) terveyssiteitä metron lattialle, nolokkaiden teinipoikien jalkoihin. Siinä sitten teinipoikien jaloissa ährätessäni taisin jotain mainitakin siivellisten rättien lentotaidoista...  Ei mua edes nolottanut, paitsi sitten kun huomasin miten noloja ne pojat oli.

Toinen jo tuttu juttu on tämä, kun luin intensiivisesti kirjaa, ja metrossa vastapäisen ukon kenkä hipaisi jalkojani ja minä siinä täysin kirjan lumoissa aloin lässyttämään tälle miehen kengälle homopornoottisella äänellä jotta : "Olaaaviih". Nolotti, kyllä nolotti.

Kolmas juttuhan oli se kun ratikan ja työmatkan välisellä osuudella päätin imaista vähän spajaria, eli suomeksi harjoittaa tupakoinnin polttoa. Koska kuljetan kokonaista naistentavara-arsenaalia aina laukussani, niin tietenkin ja tottakai yritin sytyttää tamppoonia..

Tänään sattui hieman erilainen nolohdus.

Kävelin taas ratikasta kohti sorvaamoa. Tällä kertaa suupielessä ei roihunnut tamppooni eikä mitään sellaista vaan.

Ohitseni lenkkeili sellainen hoikka nuori nainen, jolla oli aivan ihmeellisen näköinen juoksutekniikka. Se näytti ikäänkuin liitävän asfaltin pinnalla. Se heitti jalkojaan jotenkin metkasti sivuille siinä juostessaan ja ajattelin että liito-efekti johtuu tietty siitä.

Laivanvarustajankadulla oli hiljaista ja päätin kokeilla.  Yritin liitojuosta jalkoja sätkimällä joka suuntaan. En liitänyt. Sen sijaan takanani kävelleet kaksi työkaveriani huusivat kannustushuutoja ja nauroivat kippurassa. NOLOTTI!

Muuten ei mitn kummempaa. Ulkona on kuulemma kuuma :O Jee.

Hyvää torstaita kaikille! :)