Hikistä iltapäivää!

Ei mua kyllä edelleenkään haittaa nämä helteet sitten niin yhtään. Onni on tälläinen asunto, jossa  on yksi kerros lähes kokonaan maan alla. Täällä bunkkerissa on viileää ja nukkuakin pitää ihan peitto päällä! Juhlaa!

Mutta kirkossa oli kuuma kuin helv... no ehkä huono vertaus, mutta sanotaan nyt että oli kuuma kuin saunassa. En ole koskaan ennen käynyt Matteuksen kirkossa, vaikka se on peräti ihan tossa Itäkeskuksessa saakka.

Lähtemiseni sinne oli kyllä taas täynnä kaikenlaisia kommervenkkejä, mutta paljastan heti alkuun, etten telonut itseäni! Voitte hengittää! Puuh- noin!

Koska olin tiennyt näistä juhlista vain noin puolivuotta, niin tietenkin aloin vasta tänä aamuna miettimään että ai niin, eihän sinne voikkaan mennä tyypillisessä kotiasussa- sedän boksereissa ja  jossain mahdollisimman avomallisessa t-paidassa.

Paniikissa laukkasin pitkin taloa ja sitten löysin tylsät mutta kummitädille sopivat kuteet. Jatkolaukattuani aikani, setä heräsi ja kysyi että olenko tarjoilijaksi lähdössä. Mulla oli kuulemma ihan tarjoilijalookki, musta hame ja valkonen paita. Tottahan se oli- näytin sellaiselta vihaiselta tarjoilijalta, jonka mielestä asiakas on aina väärässä ja eikun paniikissa etsimään toista hametta.

Ah löysin vanhan palvelijani, sellasen yhen. Olin ihan sitä mieltä että jee, tässäpä juhlava hame. Tietenkin kävin sitten vielä varapissalla ennen lähtöä, ja tottumattomana pitkän hameen käyttäjänä astuin sen helmalle ja kratsssssssssssssssssss.

No adrenaliinipaniikissa löysin kuin löysinkin jostain jemmakätköistä yhden vielä vanhemman, mutta tuota edellistä paremman hameen ja suurella varjeluksella kannoin sitä ylläni ja se on edelleenkin ehjä!

Kun lähdin ovesta, kissa (oma) piehtaroi tossa pihalla multakasassa. Se lähti seuraamaan mua autoon. Kannoin sen keittiön ikkunasta sisään ja pakenin autoon- kissa perässä. Kannoin sen taas sisään ja herätin kuopuksen pitämään sitä kiinni niin kauan että pääsen. Mutta voih. Multakasasta ongitun kissan kantaminen valkoisella paidalla.... Räyh. Onneksi multa oli niin kuivaa, että se lähti suunnilleen puhaltamalla irti, eikä tarvinnut alkaa paitaakin vielä paniikissa etsimään.

Autossa ihmettelin, että miks mä haisen niin pahalle, vaikka olin suihkunraikas ja kaikenlaista hajuhommaakin lätkinyt roppaani. Haistelin paitaani, kainaloitani, nostin hametta ja haistelin sitä.. ei.. sitten tajusin! Haistelin laukkuani. Koira oli kussut siihen! Kiva haju! Oikein mukava sellainen helleammoniakin tuoksahdus! En tosin lähtenyt enää kassia vaihtamaan, koska fiksuna ajattelin että jätän koko hajupommin autoon kirkonmenojen ajaksi. Sitten huomasin että vähänks tyhmää ois siunata kummilasta ja kaikkee autonavain kourassa.

Pidin haisulaukkua sitten lattialla kirkossa, ettei koirankusen lemu tunkenut nokkaani joka välissä.

Kirkonmenojen jälkeiset kahvit olikin sitten ihan ravintolassa. Siellä oli niin kuuma, että kohteaisuudesta otettu voileipäkakku meinaa kirnuta jatkuvasti ylös. Paras tarjoiltava ois ollut jääpaloja jääpaloilla esmes. Yh, majoneesiset voileipäkakut, kinuskikermakakut.. ei oikein uppoa helteellä ei.

Kotona oli ihana kuoriutua hepeneistä, vaikka ohkasia ne oli mut silti.

Sittemmin olen vain koomaillut. Mut kivaa sunnuntaita kaikille teille! :)