Otsikon sana- aivoriihi- kuuluu mielestäni kategoriaan ja sarjaan inhottava ja outo. Johonkin ajatustyöhön se kaiten liittyy, eli samalla löyhällä logiikalla voisi perustaa kapakan nimeltä haimalato tai ravintolan nimeltä pötsipirtti.... No joo.

Mutta tämä aivoriihi tuli siis mieleeni siitä, että haluan lesota! Voimallista lesoilua!

Minähän oon ihminen, joka inhoaa ja saattaa saada epämääräistä ahdinkoa kalenteriin merkityistä tapahtumista ja velvollisuuksista. Vaikka ne olisi periaatteessa ihan jees-juttujakin, mutta niiden olemassaolo saattaa vaan jotenkin piinata. Parempi kun ei tietäisi mitään etukäteen, vaan tulisi sitten vaan joku palaveri eteen niin, ettei siitä ole etukäteen paiseita ottanut.

Eilen näin vilahduksen parin työtoverini kalentereista. Päivät täynnä merkintöjä: palaveri X:n kanssa, teemaseminaari, kokous, valiokunta, seminaari, tiiminvetäjien palaveri, koulutus, kokous, palaveri, iso palaveri, koko päivän kokous, aivoriihi, suunnittelupalaveri.. Huh, alkoi hengästyttämään pelkästään noiden kirjoittaminen...

Mutta nyt se lesoilu! Minun kalenteri: 15.8. häät, 22.8. synttäribileet, 28.-30.8. skumppafestareiden kenraaliharjoitukset mökillä, 4.-6.8. skumppafestarit, 19.9. pihajuhlat...

Siis Helsingin juhlaviikot on ihan pikku humppakarkelot verrattuna MUN juhlaviikkoihin! Tsihihih! Okei- myönnettäkööt että on mun kalenterissa myös merkintä tiimipäivistä ja excel-kurssista, mutta menkööt.

Vaikka olenkin lopettanut muotibloggauksen, niin kerron silti (koska kertoisin tämän siltikin, vaikken ois koskaan kokeillut siipiäni muotibloggaajana)  että menin eilen meidän lähiökauppakeskukseen vähän hypistelemään juttuja ja löysin kahdessa minuutissa häämekon itselleni! Joka ei siis ole hääpuku, enkä minä ole morsian, mutta luotan tajuntanne tasoon eli siihen että tajuutte mitä tarkoitan. Aatelkaa, kahdessa minuutissa!

Mä olen vannoutunut tennari-lenkkari-ihminen. Juhlakenkänikin ovat aina olleet mallia lättä, kunnes tyttäreni ylioppilasjuhliin toukokuussa hankin korkokengät. No nyt nekin tuntuvat suunnilleen mallilta lättä, kun intouduinkin yhtäkkiä korkokenkä-tädiksi, ja hankin kesällä sellaset himokorkkarit. Olen niissä melkein yhtä pitkä ku Elma-setä, joka on kuitenkin reilusti yli 180-senttinen, ja minä tunnetusti en ole pituudella pilattu. Nekin sentit on menneet lähinnä leveyteen.

Koska minulla on jo peräti kahden korkkarit, olen siis varsinainen korkokenkä-asiantuntija, ja voin kertoa että se miten sellaisilla kapistuksilla pärjää, ei ole mielestäni kiinni siitä koron korkeudesta, vaan avainsana on sellainen yleinen istuvuus- eli lesti jne. Ettäs tiiätte ;)

Siivoilu ja kamankadotusprojektini on suunnitteluvaiheessa, eli siltä rintamalta ei mitään raportoitavaa.

Nyt ei muuta kun jatkan kaikkien ihanien bileiden suunnittelua ja riehakoin sisäisesti sorvin äärellä.

Mukavaa torstaita kaikille :)

Allaolevassa kuvassa se taloutemme aito hamsteri, Inkku nimeltään. (kuva Iidan)

_MG_6700.jpg picture by ryudak