Moi taas !

Nillittäjän pojan sedäntädinkumminkaiman paluu, osa 84033409595.

Olen melkein koko tämän illan käyttänyt kadonneiden tissiliivieni etsimiseen. Se se kuulkaa vasta kehittävää hommaa onkin. Mutta kun tiesin, että ei ne voi - ei vaan voi- kadota samaan paikkaan, missä kaikki eriparisukkien kadonneet puoliskot lymyävät.

Etsin kaikki- huom KAIKKI loogiset ja epäloogiset ja sumealoogiset paikat, ja niitä tässä talossa riittää. Eräs kissanomistaja-homokaverini kertoi, että hänen kissansa raahailee rintsikoita pitkin taloa, ja otin tämänkin seikan huomioon- mutta ei. Toinen salarakkaani taas kysyi etsintävihjepaikkaa  kohta kolmevuotiaalta tyttäreltään, joka vinkkasi että "naulakosta ne löytyy". Ah, tarkastin siis myös eteisen naulakon ja lapas- ym. korit. Ei ollut siellä.

Tutkin viikonloppuna pesussa olleiden pussilakanoiden sisältä- se oli aikoinaan aika hyvä mesta etsiä kadonneita tutteja. Ei ollut siellä. Tutkin moppiämpärin, jossa lilluva likavesi on jäänyt tyhjäämättä. Ei ollut siellä. Olen kontannut polvet kuhmuille kun olen tutkinut sänkyjen, sohvien ja maton alusia. Ei.. Lopulta aloin epätoivoissani tutkimaan tuhansia viikonlopun aikana pestyjä, kuivattuja ja viikattuja vaatekappaleita, josko ninun rakkaat yksinäiset vuoreni löytyisivät jostain välistä. Ei..

Valjastin lapseni myös etsimään. Katsokaas kun, eihän nämä kadonneet ainoat alusvaatteeni ole, mutta parhaimmat ! Sopivimmat! Kivoimmat! Halusin löytää ne.

Sitten niitä etsittiin suunnilleen koko perheen voimin-eli melkein kirjaimellisesti kissojen ja koirien kanssa. Panin jokaisen vielä tarkastamaan, ettei kyseiset kadonneet kapineet löydy sittenkin jonkun päältä-  tämä ehkä hieman huvitti Samia ja Eetua, vävyä ja esikoistani. Ei löytynyt. Eivätkä ne olleet myöskään itseni päällä. Se tästä ois puuttunut!

Soitin Elma-sedälle jonnekin keikkabussiin ja kysyin, tietääkö se missä mun just ne tissiliivit on, tai onko se vahingossa ottanut ne kenties mukaan. Ei tiennyt eikä ollut.

Aino tutki pyykkikorit, pesukoneen, kuivausrummun, eriparisukkakorin, roskapussin, jätepaperipinon, pyyhekasan.. Ei tissiliivejä. Joku muu etsi jostain muualta ja kolmas toisaalta.

Olin raivona vihainen ja vittuuntunut. Suatana, en vaan voi käsittää mihin voi tolleen kadota..

Annikuopus katsoi sitten vielä ehkä noin sadannen kerran vaatekorit läpi.. ja did di di diidi dii... NE LÖYTYIVÄT!

Omasta vaatekoristani, sieltä missä niiden kuuluikin olla.

Että tällänen ilta tällä kertaa.

Pitää varmaan hankkia bulldoggi mun tissiliivien turvaksi. Tai sitten terävämpi pää.