Aurinkoista lauantaipäivää kaikkialle!

Koska olen nykyisin myös tuleva muotibloggaaja (jatkossa mb), niin eikö ole aivan luonnollista ja järkevää että kerron teille vaatekomerostamme. Se ei ole pelkästään mitenkään lainkaan minun vaatekomero, vaan se on meidän perheen vaatekomero.

Se on aika iso tila, siellä on kiinteät hyllyt toisella seinällä, toisella vaatetangot ja niiden päälläkin vielä hyllyjä jne. Sinne mahtuu paljon vaatteita.

Eilen päätin uuden mb-urani kunniaksi hieman järjestellä tätä kyseistä komeroa.

Siis jumahevonhitto. Mitä päässäni on mahtanut liikkua, tai siis lähinnä pitää kai kysyä mitä siellä ei ole liikkunut, kun olen säästänyt mm. jotain ihmeellisiä t-paidoista leikattuja soiroja, jotta minulla olisi erivärisiä ja erilaisiin asuihin (mm. päivän asuihin tietty) sopivia hiuspidikkeitä ! Jumalauta! Hiuspidikkeitä?? Anna mun nyt kaikki kestää.

Vaatekomerosta löytyi myös kahdet nyrkkeilyhanskat (kukaan perheestämme ei ole koskaan harrastanut kyseistä lajia), wanha telkkari, wanha pölynimuri, wanhoja japanialaisrokkarikuvakokoelmia (niitä androgyynejä ihkuja poikatyttöjä) ja äitini olkatopattuja kasarimekkoja, joihin ei ees minun huumorintajuni vain pysty kykenemään.

Ja nyt minun piti kaiken kaaoksen keskellä tulla teille kertomaan tästä kaikesta.. Huh huijaa.

Puoliskoni ES on - ei nörtti- mutta sellainen tietotekniikasta kiinnostunut niin, että hänen pitää päivittää läppärinsä aina muutaman vuoden välein tehokkaampaan ja parempaan. Jos meillä seisoo kasarikuteita kaapit täynnä, niin tietotekniikka kyllä kierrätetään. Ja se kierrätetään niin, että minulla on aina se viittä vaille vainaja kone.

Nyt asiat on toisin! Mä saan Elmiksen wanhan läppärin, joka on mulle aivan kuin uus ja tehokas ja hieno ja nopee jne. Sitten opettelen kaikki siirtojutut ja hommat ja kidutan teitä ihanilla kuvilla päivän asuista, päivän vaatekomeroista ja päivän nyrkkeilyhanskoista.

Nykyinen koneeni on mieheni ensimmäinen läppäri vuodelta jotain, ja se on kaikista formatoinneista ja puhdistuksista ja tyhjennyksistä huolimatta niin hidas, että kun kirjoittaa- ensin ei tule mitään ja viiden minuutin teksti alkaa kirjain kirjaimelta hahmottumaan ruudulle .

Jotkut naapurin akat kaakattavat nyt niin tyhmiä juttuja tuolla pihalla että alko rasittamaan.

Teen taas anti-jarisillanpäät ja menen kaappiin. Mikä sen mukavampi paikka viettää kaunista kesäpäivää?

Kivaa ja aurinkoista päivää teille toivottaa kaappiheterogeeninen Elma

Alla päivän siivousasuni.