Tuohon otsikkoon kulminoituu täydellisesti koko tämänhetkinen olotilanteeni!

Huomenna töihin, sunnuntai-angst ja hirvee lahnapäivä ja tylsää ja valivalivalivali.

Olen koittanut psyykata itseäni, ja uskotella, että onhan se toki hienoa että on työpaikka, ja että eihän loma tuntuisi lomalta, jos se aina vaan jatkuisi ja seli seli, mutta en saa itseäni vakuuttuneeksi millään! Ahistaa, keljuttaa, sydän möyrii jossain vatsalaukun paikalla ja happi loppuu !

Säästän kaikki vastaamattomat kommentoinnit huomiseen työpäivään, hähä. Jos ei kommenttiluukkuni ovet kolise ja itse minä saavu lootaani raamit kaulassa, olen luultavasti kuollut angstiin.

Onko ketään joka voisi antaa huomenna mulle vertaistukea? Joku myöskin työelämään palaava tai siellä jo esim. viime viikon lusinut yksilö? Pliis..

Vedin perjantaina aika rivakat lomaloppuu-gänät, eilen oli myös lahnapäivä ja toinen lahnapäivä tähän perään ja halleluuja, kasvatan juuri kiduksia itelleni. Suatana. Töihin, pentele.

Käyn tänään viemässä poikani takasin sotimaan, sekin vielä. Puoliskoni lähti jonnekin faking Neste Ralliin jotain screeniä hakemaan ja sekinkin vielä.

Jos tästä nyt väkisin yrittää jotain hyvää puolta kaivaa huteralla muovilusikalla esiin, niin se on se että .. öö.. mikähän se nyt sit ois.. no vaikka sitten se että jouluun on enää vähän reilu neljä kuukautta. Ja täähän se lohduttikin. Hitonhemmetin loma. En pidä ens kesänä lomaa ollenkaan, niin eipähän ainakaan tarvi kokea tällästä sorvinääreenpaluu-angstia.

Nyt ei kuulkaa irtoo muuta. Elämä on ihan kakkaa.

Ystävällisin nagst-terveisin Elma