Olen aloittanut lähes uuden elämän ja aloittanut säännöllisen ulkoilun!

Toissailtana se tapahtui näin:

Yritin erään roudarintursaan kanssa tunnin ajan murtuatua teinien autoon sisään. Oli tiirikkaa, oli kaikenlaista lukonroplaajaa, oli rautalankaa, metallilistanpätkää, oli kommandopip...

Siinä me 22.30- 23.30 välisen ajan yritettiin ihan tosissamme päästä sisään autoon, jonne sisäänpääsisen piti olla helpompaa kuin oikeastaan paljon minkään muun.

Mutta lukko pysyi kiinni, ja autovarkaan urani jäi onnettomaksi. Mutta tulipa tunti ulkoiltua raikkaassa yöilmassa !

Syy tähän murtoyritykseen oli se, että teinini oli lukinnut auton ovet niinkuin kuuluukin, mutta kun auton ainoat avaimet jäivät virtalukkoon, niin siksi.

En oo koskaan meidän periferisellä kotitiellä nähnyt poliisiautoa, mutta tuolloin se sattui lipumaan ohi. Oltiin aivan satavarmoja, että autovarkaudesta on joku naapuri soittanut... mutta eivät ne noteeranneet meitä mitenkään.

Seuraavana päivänä saatiin vara-avain autoon (siis ihan virallinen sen auton vara-avain sen edelliseltä omistajalta) eikä enää siis tarvi imitoida surkeaa varasta.

Tänään on sorvaamon pikkujoulut, joita odotan sellaisella on/off- innostuksella. Välillä innostaa, välillä ei vois vähempää kiinnostaa.

Alan siivoamaan tätä läävääni. Kivaa perjantaita.

ps. en oo tehnyt jotain jouluvalojen asennusta lukuunottamatta vielä mitään joulun eteen. Mutta onhan tässä vielä aikaa !