Moro,

mä oon niinku virallisesti ihan mummo nyt. Siis tarkennetaan nyt kuitenkin heti alkuun, että olen mummo olematta isoäiti, eli mitään masuasukkeja ei ole tulossa jälkipolville, eikä tässä tarvi nyt vielä alkaa hankkimaan mitään potkupukuliinejä ja masupaituleita ja ensiaskel-crocseja yms.

Traumatologini määräsi minut turvonneen nilkkani takia hankkimaan tukisukan. TUKISUKKA! Okei, silmäily nettisivuilla kyllä hieman lievensi mummotuskaani, tukisukkamallinaiset näyttivät ihan sorjasäärisiltä nuorilta, mutta.. kuitenkin.. Tukisukasta tekohampaisiin on pelottavan lyhyt matka..

Sen verran kuitenkin olen kartalla vielä, että tänä aamuna sentään herätyskello toimi ja hiuksille näytin suoristusrautaa. Enkä pelkästään näyttänyt, vaan myöskin käytin, ehe ehe.

En keksi nyt muuta kerrottavaa vaikka kuinka mietin. Alla kuva muumiverhoista, jotka sketsikkäästi ripustin lapseni (21 vee) ikkunaan tossa yks päivä. (jotka lapsi, 21 vee poisti ja vaihtoi koiraverhoihin) (joista voin myös joku päivä laittaa kuvan, koska epäilemättä kaikki haluu nähdä koiraverhot)

Kuva085.jpg picture by ryudak