Mihinkään ei näköjään voi enää luottaa!

Miespuoliskoni tuli eilen roudareiden vuotuiselta ryyppäjäismatkalta Pyhätunturilta. Tiukkaa tenutusta perjantaista-maanantaihin ja useilla se jatkui vielä eilisen illankin jne...

Olin nakittanut naapurin tursaan hakemaan porsasta kotiin.. halusin vaan varmistaa, että se kans tulee kotiin- vaikka konttaisi kynnyksen yli, mutta kunhan tulee kotiin... tiedättehän panikoivan luonteenlaatuni. Parempi roudari kännissä kotona kuin roudari kännissä jossain muualla!

Jemmailin itseäni täällä sorvaamossa eilen tavallista pidempään, koska en ollut mitenkään ratkihalukas näkemään kännistä roudaria.

Menin kuitenkin vihdoin kotiin, enkä löytänyt sieltä sen enempää kännistä roudaria kuin sammunuttakaan roudaria. Koskapa roudari oli lähtenyt _autolla kauppaan_ ! Ja ei, roudari ei ollut alkanut rattijuopoksi, vaan roudari oli _selvinpäin_!

Onneksi se sentään toi kaupasta pari loiventavaa korjaussarjaa jne. Muuten olisin luullut että se on tullut uskoon. Tai hulluksi. Tai jotain.

Toinen mihinkään-ei-voi-enää-luottaa juttu.

Kaverini "Toi" (nimi ehkä muutettu) oli laulanut tänään Katri-Helenaa. Se että enemmänkin rokkimies laulaa Katri-Helenaa, on ihan yhtä omituista kuin se, että roudari tulee ryyppyreissulta selvinpäin kotiin! No ihan varppina kuulkaa on.

Kolmas m-e-v-e-l (sanoja ehkä lyhennetty) juttu.

K-pikkolon kassalla oli eräs julkkis. Turha julkkis. Tylynomainen julkkis. Ja se olikin suatana ihan ystävällinen ja kiva ja mukava ja kohtelias.

Mihin tämä maailma on oikein menossa?!