Käsi ylös kaikki te miljardit lukijani, jotka joskus olette maininneet, tokaisseet, puuskahtaneet, loihe lausahtaneet tai jotain muuta verbaalista tyylikeinoa käyttäen tuhahtaneet tahi ehkä jopa huutaneet (asiaan nainen!) että: MÄ TUUN HULLUKSI! Tai jonkun vastaavanlaisen variaation epäilystä, että hulluksi on tulluksi mennyksi äh.

Nyt en jaksa lakata ihmettelemästä, että mitä pitää sanoa silloin, jos on jo tullut hulluksi!?

"Jos et heti vie tuota haisevaa roskista, mä oon hullu edelleen?" - ei kuulosta oikein hyvältä roskiksenvientihoukuttimelta.. .

"Jos ette heti lopeta tuota älämölöömistä ja pidä turpianne kiinni, mä oon hullu?"- no ei ei ei.

"Nyt on niin paljon klemmareita ja sorveja ilmassa, että jatkan hulluna olemistani?"- tämä nyt on jotenkin niin selviö, ettei oikein mene minään tehokeinona.

Osaako kukaan useista blogiani lukevista kielitieteilijöistä, linqvistiikka-asiantuntijoista, sanasepistä tai per vers runoilijoista valaista minua tässä päivän polttavassa asiassa?

Pakko keksiä joku slogani nimittäin ovista ja ikkunoista ja  ovien saranapuolilta ja kattoluukuista ja postiluukuista ja jauhesammuttimista ja varauloskäynneistä työntyville sorvihommien tuojille.

Kiitän teitä kiittämästä päästyänikin. Moro.