Shokkiaamuherätys! Polvi oli juntturassa kuin paska junttilan tuvan seinällä!

Kipsaus on toki tehty polveen saakka, olenhan lyhytsäärinen, ja polvi on yllättävän lähellä kantapäätä;) Mutta polvi on kuitenkin vapaana, mutta tänä aamuna se oli yhtä liikkumattomissa kuin sen alapuolella lepuuttava pölkky.

Säikähdin aivan tajuttoman hirveästi. Nousin ylös niin sutjakkaasti kuin se ikinä vain on mahdollista ja onnekseni polvi alkoi heti virkoamaan. Mutta hemmetti sitä tunnetta kun sydän hakkasi villinä ja asettui viimein kuristavaksi möykyksi tohon johonkin kurkun tienoille.

Vietän edelleen suurimman osan vuorokaudesta makuuasennossa. Ja siinä asennossa en paljoo pysty polvea liikuttamaan. Jos tahdon eritoten liikuttaa sitä, minun pitää hinata koko paketissa olevaa jalkaa tiettyyn asentoon, ja se taas tekee sen, että lakanat lähtevät jalan mukana liikekannalle ja koko sänky on loppupeleissä kuin parempikin naimatanner.

Palkitsin polvivammattoman polveni, ja soin sille hieman omintakeista liikuntaa. Pidin seinästä kiinni ja heilutin jalkaa ees taas ainakin kymmenen kertaa! Hyvin liikkui!

Parantumista tapahtuu nyt kokoajan. Enää ei ole sellainen kokonaisvartalollisesti tulehtunut olo, eli kai se alkaa vihdoin hellittämään! JEE!  Olen vaihtanut nappienoton nyt niin, että otan maks. 16 panakoomanpuolikasta päivässä. Eli paitsi etten oo tulehtunut en ole myöskään hirveessä koomassa alati. On muuten vinkeää. Kiputilatkin tuntuvat nyt siedettävimmiltä ja erilaisilta. Akillesjänne tuntuu numeroa liian lyhkäiseltä ja kantapää numeroa liian suurelta.

Noh, tästä tuli näköjään tälläinen toipumisrapo. Mutta raportointihan on nykyisin keskimmäinen nimeni! Niin et sen takia.

Hyvää keskiviikkoa kaikille!