Hellumarei vaan kaikille!

Ei syntynyt multa sitten juhannuksena kännipolkkaa. Tämä siksi, että vaikka olen pari kuukautta imitoinut absolutistia, ja juhannuksena sitten ratkesin tietoisesti tehoryyppäämään- niin ei pentele noussut sangria päähäni, vaikka kiskoin sitä kaksin käsin ja kolmin jaloin!!

Sen sijaan koko päivän päässäni jyskännyt päänsärky vaan yltyi sitä mukaa, mitä enemmän kiskoin napanteria naamariini. Viina on terveiden juoma! Nimittäin, minulla on kyllä sellainen särkylääke-arsenaali lipastoni ylälaatikossa, että luulisi niillä yhden päänsäryn selättävän! Mutta, koska olin ottanut sitä alkohoolia, niin ei niitä nappeja voinut ottaa! Koitin katsoa sillä silmällä nappipurkkeja, ja saada niiden vaikutuksen siirtymään telekineettisesti kehooni, mutta ei siirtyneet.

Juhannuspäivänä heräsin samaan päänsärkyyn, johon oli yhdistettynä ehkäpä hienoinen krapulansävykin. Olin jo käsi nappivarastolla, aattelin että nyt vedän kaikkea niin että pääsen säryistäni eroon. Ensin päätin kuitenkin syödä. Ja kah! Kunnon wahwa juhla-mokka teki elostani juhlaa. Päänsärky hävisi kuin kuppa Töölöstä wiuh.

Sen kunniaksi lojuin koko päivän auringossa pihalla ja nyt olen aika värikäs nainen.

Juhannusaattoa vietimme siis ihan tässä kotosalla, koko pers.. perheen voimin. Teinit hilluivat välillä jossain, mutta loppuillasta täällä pyöri enemmänkin teini-ihmisiä, tursasihmisiä ja sen sellaisia. Päänsärkyisenäkin olin sitä mieltä, että siinähän melskatkoon minun valvovien korvieni alla, nukun paremmin hienoisessa teinimelussa kuin ihmetyksessä että missähän ne on.. Äiti-ihmisen uni on syvällisempää jos taustalla on teiniääntelyä. Näin on, naurakaa vaan!

Eilenhän sitten olikin jo nk. tavallinen sunnuntai. Hiljaista oli kyläteillä ja sopii mulle. Kävin kissaa ulkoiluttamassa miehen boksereilla. Olin aika hot.

Tänään olen yrittänyt tehoparannella kinttuani. Ei se nyt enää mitenkään varsinaisesti kipeä ole, mutta kyllä sen olemassaolon aistii kokoajan jotenkin.

Nämä päivät ovat kummallisia. Vaikken ole juurikaan pitkästynyt, niin silti yksi päivä tuntuu kestävän noin kaksi päivää. Myös pientä levottomuutta on havaittavissa. Tässä on enää niin pieni aika tätä immobiilia jäljellä, etten jaksaisi yhtään, silti vapaana rehaava mobiilijalka pelottaa.. Ristiriitaista! Luotan kuitenkin terveydenhoitohenkilökuntaan tässä asiassa täysin- kyllä ne varppina tietää onko mun homojalka valmis tulemaan kaapista ulos.

Inhoon tyhmiä ihmisiä! Sellaisia sairaita jääräaivokkaita, jotka kuvittelevat esim. että kissa on eläin, jolle saa tehdä mitä tahansa. Tuossa lähitaloissa asuu _aikuisia_ ihmisiä, jotka ovat opettaneet jälkikasvustolleen, että jos ne näkevät kissan, sitä saa kivittää tai vaikka ampua. Siis daa? Tulee vaan inhoittavia ajatuksia mieleen, kun täällä päin näkee paljon ilmoituksia tolpissa kadonneesta naukujasta, että mitäköhän niillekin on tapahtunut!? Perk.

Meidän omilla on nyt oma valtakunta yhdessä huoneessa. Tahdon suojella niitä kaikelta. Niinkuin tietenkin lapsiakin, mutta ne ovat kesäisin kuin lehmät kesällä. Ei niitä pysty mihinkään telkeemään :D

Vienpä nyt raajani makuulle. Minkähänlainen proseduuri se pohjallisrumbakin sitten on... mahtuuko sellaset plantaasifakkipohjalliset tennareihin? Nyt alko peelottamaan. Menen äkkiä peiton alle väkisinmakaamaan itseni! Kivaa iltaa kaikille !

Leena haastoi minut kertomaan pettymyksistä ja iloista arjessa. Eli mikä on negaa ja mikä positiivista. 


Huonot asiat: ensin:
  • kipsi jalassa
Hyvät asiat:

  • ei enää särje jatkuvasti ja kokoajan
  • on kesä ja lämmin
  • kämppä on siivottu ja edelleen siisti
  • mies on kotona
  • lapsilla kaikki ihan ookoo
  • kissa löytyi
Tuostahan voisi päätellä, että HEEEEEEEEEEEEEEELvetin hyvin menee! :D