Mulla on jonkinsortin blogipoliittinen ongelma. Ja se on se, että mulla ei ole mitään _oikeita_ ongelmia. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ja koska en viitsi keksiä tikusta ongelmaa (paitsi jos se menee silmääni) niin mähän sitten postailen

mitään sanomatonta diipadaapaa eetteriin.

 

Koska valitettavan monilla on erinäisiä ja moninaisia ongelmia, niin mulla on alkanut sensuurimonitorit

antamaan varoitussignaaleja: älä nyt tuollaista kirjoita, älä sano noin, älä nyt tuollaisesta valita, ei tuo

ole mikään valituksen aihe…

 

Ja tästä on seurauksena, että jos alan sensuurimonitoreihin uskomaan, en voi kirjoittaa enää mistään!

 

Järki-Elma koittaa selittää epäilevälle Elmalle, ettei mun hyvä elämä ole keneltäkään pois. En mä ole vienyt

kenenkään miestä, lapsia, työpaikkaa, terveyttä, kotia, eläimiä.. Eli ihan hyvä eloni ei ole kenekään muun  kustannuksella rakennettu, yritän kai sanoa.

 

Uskottehan, että en tosiaan halua näyttää kenellekään pitkää nenää enkä sirotella suolaa haavoille, jos

valitan siitä että nukun yöni jopa _liian_ hyvin. Vaikka moni kärsii ihan päinvastaisesta ongelmasta, niin  mulla se nyt on tuollainen. Liian hyvin nukkuminen tarkoittaa sekunnissa nukahtamista ties mihin asentoon ja samasta asennosta heräämistä aamulla kellon soittoon. Ja jos se ties mikä asento on ollut jotenkin kummallinen, niin voi olla niska, varvas tai käsi jumissa ja se on kuulkaa oikessti gauheeta! Mun mittatikullani

kalkuloituna siis.

 

Samoin, en mitenkään vinoile masentuneille ja itkuisille ihmisille, vaikka kerronkin että mua naurattaa ihan koko

ajan. Nytkin. Vaikka koitan tässä nyt vakavasti kirjoittaa niin naamani on rasittunut, ja vain sen takia että

suuni vetäytyy virneeseen koko ajan.

 

Usein ei mulla ei ole mitään varsinaista syytä virnuamiseeni, mutta toisaalta- ei ole myöskään mitään syytä

olla ilotonkaan. Tänään tosin on oikein iso ja karvainen syy supervirnuun- Elmasetä tulee kotiin! Se on jo

Suomessa. (hypervirniö tähän kohtaan).

 

Ja nyt kun yritän tässä nyt jotenkin semivakavana hakea oikeutusta kevyille horinoilleni, niin tähän väliin sopinee

tämä homma.Haluan hieman kyseenalaistaa tätä teesiä: vanhempien pitää olla ennen kaikkea lastensa vanhempia,

 eikä niiden kavereita.

 

Niin tuota. Kyllähän mä ymmärrän mitä tuolla lauseella ajetaan takaa, mutta. Minusta vanhemmuus ei sulje

pois sitä, etteikö sitä voisi olla myös lastensa kaveri- kunhan siinä pitää tolkun ja urbaanin järjen mukana.

 

En keksi nyt mitään muita perusteluargumenttejä nyt tuohon asiaan, joten jos tämä olisi wikipedia niin tuon

kappaleen perässä lukisi, että tämä artikkeli on tynkä.

 

Nyt alko taas ihan hillitön koti-ikävä! Radiosta tulee Nirvanan Heart Shaped Box- piisi ja se on bravuurini eräässä

pelissä. En kyllä enää mainitse pelin nimeä, koska tämähän ei ole mikään mainostusblogi kuitenkaan.

 

Äh, tulipas tästä nyt ihan sekava juttuhomma. En tiedä, mitä yritin sanoa ja kenelle.

 

<-Olavi ja Taavin jättikäpälä

(kuvaaja Iida).

 

Sanon nyt kaikille: hyvää keskiviikkoa ja moi.