Tässä pieni- tai suurimuotoinen pääsiäisraporttinini, eli tapahtunut tähän mennessä:

Perjantaina, joka onneksi oli pitkä, aloitin pitkin hampain ja nenin tämän läävän siivousurakoinnin, koska vieraita oli tulossa ja läävä oli kuin heinäpelto talven jälkeen huhtikuussa (lause mukaeltu ja  lainattu Zen Cafelta).

Minulla on sellainen huonohko ominaisuus, etten jaksa olla pitkävihainen, enkä- uhoinen. Niinpä kaikki uhkaukseni Elma-sedän yhdenmiehen moppaussavotasta valui kuin vesi mopin säämiskäläpäreistä, ja tunsin vain epämääräistä salaista raivoa setää kohtaan, kun hän kulutti päivänsä "miesten töissä", eli halkoi puupöllejä pihalla polttopuiksi ja laittoi kaasugrillin kesäteloille.

Minä ja lapset huhkimme aivan kuin hullupäät, ja täällä olikin sitten kyllä aika kohtuukivaa hyvissä ajoissa ennen pääsiäisvieraiden tuloa. Pääsiäisvieraamme koostui tällä kertaa kokoonpanosta Kiva-Taina, hänen kaksi lastaan, hänen pikkusiskonsa ja sen avovaimo. Siis lepsoja! Iiih!

Meillä oli kivaa, vaikka kivuutta vähän varjosti se, että heidän visiittinsä oli vain sen illan kestävä. Aamulla Ikea-keikan kautta kotiin- mutta parempi lyhyt vierailu kuin ei vierailua ollenkaan, näin on.

Alkoholipoliittista linjanvetoakin tehtiin. Koska tässähän kävi just niinku pelkäsin. Minulla on edessä tosi montaa ekaa kertaa, tai ekan kerran yritystä, olla alkoholitta- kun ei siihen olla totuttu. Ympäristön painostus on näköjään valtava, olkootkin että ympäristö koostui tällä kertaa esim. ihmisestä joka on työkseen alkoholi-asiain asiantuntija. K-T kun on A-klinikkasäätiöllä töissä ja sellainen alkoholistien toimintakeskusohjaaja tms.

Kun K-T näytti naamallaan olevansa hieman pettynyt kun ei saanut minusta ryyppyseuraa, niin enhän minä voinut.. Tästä tulee kuulkaa paljon vaikeampaa kuin luulinkaan. En osaa olla niin itsekäs kuin haluaisin- niin hullulta kun kuulostaakin, minä tunsin itseni huonoksi emännäksi kun aikuisvieraat tulivat kassit kilisten, ja minä vietin alkuillan pepsi-lasi kädessäni.

Eli- ensimmäinen kerta jäi sitten yritykseksi. Aloin lipittämään valkkaria :/ Ja nyt minulla on ihan alkoholisti-olo, kun en pysynyt kovana. K-T kyllä sanoi, että minen oo alkoholistia nähnytkään, paitsi ehkä jossain Hakaniemen torin laitamilla, mutta kuitenkin. Ehkä pahinta tässä on pettymys, jonka koin kun tosissani luulin että K-T on just se ihminen joka parhaiten kannustaa minua ja tukee eikä välitä siitä että pystyn hulluttelemaan ihan vaan limsan voimallakin. Sanoinkin tämän sille. Se sanoi, että kun ei mulla ole mitään ongelmaa, niin ei se oikein osaa tukea minua koska juomatapani ovat samanlaiset kuin hänellä- harvoin mutta humalahakuisesti. Plaaah.

Lauantai-aamuna heräsin sitten eikä minulla ollut edes krapulaa. Ois vaan ollut hitto. Mutta kun ei. K-t ja lespot lähtivät Ikeaan, jonne onneksi en mennyt mukaan. Siellä oli ollut maakunnista bussilastettain ihmisiä. Ikean jälkeen ne haki lapset ja lähtivät ja minä aloin inhoamaan itseäni, mutta sitten ajattelin että se on myöhäistä pinnistää kun on kakat housuissa ja tyydyinkin sitten katsomaan kaksi levyllistä Lostia.

Yöllä vietin jännittäviä hetkiä F5-nappulan parissa. Kauran 100 000 tonttuisjuhlat olivat muutaman kävijän päässä. Menin sitten teinin kanssa jotain yöpalaa syömään ja raja oli ylittynyt! Onnea onnelliselle voittajalle!
Mutta koska minä oon Kauran ensimmäinen lukija, ja voitin myös 50 000 tonttuispalkinnon, niin aion pitää huolen siitä, että minä oon Kauran miljoonas tonttu! Tavotteita! Ehkä tämä tavoite sujuu paremmin kuin raitis elämäntapatavoitteni.

Tänään Elma-setä, veljensä ja äitinsä lähtivät Satakuntaan jonnekin sukujuhliin. Ai että harmittaa kun en päässyt mukaan;)