Ei niinku mitään uutta raportoitavaa mulla. Mietin jo, että laitan koko blogin jäihin vähäksi aikaa, kerta oon nainen jolle ei tapahdu mitään. Mut hähä, ette te minusta niin vähällä pääse, pitäähän mun jonnekin saada VALITTAA ja kertoa erittäin monipuolisen elämäni käänteistä sängyn, sohvan ja tietsikan pyhässä kolminaisuudessa!!

Sitäpaitsi, olen tänäänkin tehnyt jo vaik mitä, kuten herännyt! Ja suorittanut vaativan millimetrijumpan! Ja höpertänyt yöjuoksusta palanneelle kissalle kuin mielipuoli. 

Olen treenannut myös positiivista ajattelua! Elämässä on paljon hyviä puolia. Kuten, että siperia opettaa tottumaan yökkärihousujen käyttöön myös öisin. Mahtihyvä asia oikeesti! Ja tietenkin pitää muistaa myös se tosiasia, että se mikä ei tapa, siihen ei kuole.

Työterveyslääkärini soitti just äsken!!!

Kävimme läpi byrokraattisia kuvioita sun muuta. Hän oli saanut toki rapon sieltä urkka-klinikalta ja sanoi että minun pitää nyt ajatella niin, että immobilisaatio on kuin antibioottia tulehdukselle. Jee. Ulkoistettu ab-kuuri. Jee. Saisinkohan ulkoistettua myös kiputilat jonnekin varamiespalveluun?

Olen tällä hetkellä velkaa urkka-klinikalle jotain kuutisensataa euroa. Kallista tällänen tulehtuminen, kele.

17 päivää ulkoista ab-kuuria enää jäljellä tällä erää!

Kivaa viikkoa kaikille:)