Enpä oisi uskonut, että kuulen (tai näen) itseni sanovan että siunattu kipsaus! No okei, tässä on yksi päivä noin 25:stä vasta lusittu, ja epäilemättä vielä kiroan tämän jalkapytinkini alimpaan helkkariin ja kauemmaksikin, mutten nyt.

Siunattua on nyt siis se, ettei tarvi puljata erilaisten menomonojen välillä ja puntaroida, että tarviiko jalkaparka nyt dorsaalia venytystä (ufolla) vai dorsaalitonta (?) tukea (muovisaappaalla). Arvostan aika tavalla myös sitä, että ei satu ihan kokoaikaa ihan saatanallisesti. Olen löytänyt myös tämän pitkän jalkakääreen kanssa ihanan asennon, missä nukkua! Juhlaa!

Unohdin eilisestä pitkästä rapostani mm. tämän kohdan. Minun piti arvioida kiputilani asteikolla 0 (täysin kivuton)- 10 (isosti kipuisa). Vaikeaa! Aloin tietenkin miettimään, että taatusti joku kipuilee numerolla 50, että täähän on _vain_ kantapää... eli kipujanalle kohtaan 1 merkki. Äh, kysehän on siis _minun_ kivusta siis. Mietin ankarasti vanhoja vammojani, synnytyksiäni, telomisiani, krapuloitani, rappusissa kaatumistani... Annoin sitten kivulleni arvosanaksi ysin. Eli sinne lähes sietämättömän kivun kohdalle. Jos nyt pitäisi antaa arvosana, antaisin kasin. Tästä se lähtee!

Ne muutamat kerrat kun olen rehvakkaasti laskenut painoni myös tämän kipeän jalan päälle, ovat sujuneet aika huonosti :/ Vaikka jalkapohjan alla on ne se paksu vaahtomuovipohjallinen. Mutta eiköhän sekin kohta suju. Mutta eiks tässä nyt oo tärkeintä positiivinen mieli?

Mua kyllä vähän huijattiin eilen. Lääkäri sanoi, että tämä tälläinen toiminnallinen kipsaus mahdollistaa kävelyn jopa oman kengän kanssa. Että oma kenkä mahtuu tähän päälle. Ei muuten mahdu. Ehkä jonkun siron nilkkavamman kanssa, mutta jo mun kantapääpaketointi vaatisi oman kenkänsä. Enkä osaa kävellä muutenkaan, ei sen puoleen.

Hih, huomaatte varmaan, että tälläisen kivun kanssa eläminen tekee elämästä aika yksitotista. Elämässäni ei tunnu kerrassaan olevan tällä hetkellä mitään muuta kuin kipu, sen pelkääminen, sen odottaminen.. Huoh.

Mua ihan tosissaan ihmetyttää, miten yksikään tästä vaivasta kärsivä on pystynyt tekemään yhtään mitään pelkän pohjallisen avulla? Ihan oikeasti.. Minulla on sata metriä erilaisia kipsejä, teippejä ja lastoja jalassani,kyynärsauvat (joita ilman en vielä pääsisi mihinkään) ja vahva lääkitys ja silti tämä on vieläkin yhtä hemmettiä, vaikka parempaan suuntaan ehkä ollaankin menossa.

No niin, aamupäiväunien aika. Kivaa keskiviikkoa kaikille :)