Moi tänne AA-kerhon sivupisteeseen (avuttomat autoilijat) !

Olen Elma ja olen maailman huonoin suunnistaja.

Minä vein tänään tyttäreni Utin (Utti, noin 10 km Kouvolasta Lappeenrantaan päin) ABC-huoltamolle, josta hänen kaverinsa noukkivat hänet kyytiin. Ja vievät kaupunkilaiset landelle löhöämään.

Helppo homma Uttiin vaan!

Ensimmäisen kerran meni sormi suuhun Kehä Ykkösellä Myllypuron kohdalla. Jos lukee Lahden Moottoritie, niin pääseekö siitä myös Kouvolaan? Ah- kyltti ilmoitti että pääsee. Ja eikun kohti Kouvolaa.

Prrn prrn Elma ajoi. Ilmoitin takapenkillä istuvalle tyttärelleni (ei- en leikkinyt autonkuljettaja-frankkia, vaan hän istui siellä koiran kanssa) iloisesti että Kouvolaan enää 100 km, 90 km, 82 km.. jne.

Yhtäkkiä Kouvolaan ei ollut enää yhtään kilometriä, koska kaikki lukemat kertoivat vaan että kuinka pitkä matka on Pietariin (yli 300) tai Kotkaan. Mihin Kouvola oli kadonnut!!!

Ruotsinpyhtäällä ajoin jonkun aution näköisen romumarketin pihaan ja soitin yhelle roudarille, joka asuu Kouvolassa. Hän valaisi että olen ajanut ohi, mutta lohdutti että hänkin on joskus ajanut ohi, ja hän sentään sahaa Hki-Kouvola väliä alvariinsa.

Ei kun takaisin päin ja etsimään Kouvolan liittymää. Löytyi. Sinne. Onneksi Elma-setä soitti itäisestä naapurimaastamme Virosta ja neuvoi että päästäkseni Uttiin, minun pitää vielä kerran erkaantua ajamastani tiestä, muuten joudun Kuusankoskelle. Miten voi olla niin vaikeita reittejä!!

Utin ABC-asema löytyi, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Auto huusi bensaa ja minun pissahätäni vaati tyhjennystä. Kaikki hoituivat samalla asemalla ja siinä sitten tyttäreni ja hänen kaverinsa hyvästelyäni lähdin takaisin kotia kohti.

Prrn prrrn ajoi Elma. Helsinkiin näytti kaikki tiet johtavat ja ajelin ihan tyytyväisenä. Kunnes! Ei perhana! Helsinkiin ei taaskaan vienyt sekään tie, vaan Lahteen!  Jumalauta että nykyisin rakennetaan salaisia liittymiä jokapaikkaa niin, että tälläinen tavallinen tohelo ajelee ohi niistä ihan mennen tullen.

Onneksi vastaan tuli sellainen info-paikka/kioski jossa sain suoritettua taas kerran käännöksen takaisin sinne mistä olin tullutkin.

Helsingin liittymä tuli pian vastaan ja huokailin helpotuksesta, ja päätin, että vaikka Helsinkiin olisi tehty kiertotie Kuubanmeren kautta kerien, niin minä en poikkea reitiltä varmuudeksi ollenkaan!

Paluumatka sujuikin sitten jalka junttaantuneena kaasupolkimeen niin, ettei mulla mennyt kuin reilu tunti Utista kotiin. Muah, rallielma vailla suuntavaistoa.

Viime yö jalkani kanssa meni huonosti. Jalalla on kaikki hyvin, minä vaan en saanut silmiäni irti paljaasta pinnasta... no ei vais, en tiiä miksi unimasa pakoili minua, mutta ei se mitään!

Nyt alan tekemään jotain älyttömän hienoa ja kehittävää, joten kivaa sunnuntai-iltaa kaikille !! :)