Hei taas!

Näpsäkimmät teistä saattanevat huomata, että vaihdoin pohjakuviota. Tämä kuvastaa minua- olen pihalla kuin lumiukko ja samalla toivon, että pihalle voisi tehdä lumiukon. Koska se tietäisi suojakeliä, ja tää ärsyttävä ja hermojakiristävä pakkanen olisi pois.

Mä nimittäin inhoon pakkasta! Tämä lamauttaa minut ihan täysin ja aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Koko yläkroppa on jumissa ja kipeä, kun ulkona kävellessään koittaa piilottaa päänsä mahdollisimman syvälle olkapäiden väliin ja hampaissa on olo, kuin niissä olisi parisenkymmentä reikää, ja tämä vain siitä kun tuolla kylmässä jotenkin vahingossa puree hampaita yhteen, joko kylmästä tai raivosta toimimattomia liikennevälineitä kohtaan.

Pukeutumisohjeet osaan, jopa kerrospukeutumisohjeet. Niin että ei auta. Mulla on tänäänkin niin paljon vaatteita päällä kuin se eteenpäinliikkumisen mandollistamiseksi on mahdollista. Mut ei auta! 

Ja älkää sanoko myöskään jotain tämänkaltaista: "hyvähän teidän siellä etelässä on kun pakkasta on vain - 15 ja sitäkin korkeintaan pari viikkoa, täällä on -68 astetta 5 kk putkeen": No voi voi sentään, se lie ei minun vika, vaikka aika monet tässä maailmankaikkeudessa toki ovatkin?

No se siitä, turha kai tästä on vänkyttää, kun asialle ei vaan voi mitään. Joten end of säästä puhumislänkytys tähän kohtaan nyt.

Mutta raastaa mun hermoa hieman joku muukin kuin pakkanen. Nimittäin kertokaahan jos osaatte, mistä johtuu se, että kun tilaa aikaa terveyskeskukseen, niin sille puhelimenvastaajatädille pitää hyvin tarkoin selittää, että miksi haluaa tilata lääkärille aikaa? Kuuluuko se jotenkin sille vai tilataanko terveyskeskuksiin niin paljon ihan huvikseen aikoja, että jokainen tilaaja on tentattava läpikotaisin. Mitä jos tädille vaan sanoisi, että minä en tiedä mikä minua vaivaa, ja siksipä juuri haluaisin lääkärin selvittävän sen? 

Tilasin kahdelle lapselleni ei- kiireellistä aikaa, kahdesta aivan eri syystä ja jumalauta kun sain sepittää ummet ja lammet että aika herui kuukauden päähän! Entä jos olisi joku tosi arkaluontoinen sairaus tai vaiva... eikö aikaa heru, jos olisi oikea salaihminen ja ilmottaisi että "enpäs kerro":

Noh, mulla ei ole koskaan oikein ollutkaan mitään positiivista kerrottavaa meidän omasta terveyskeskuksesta, niin eipä tämä(kään) asia nyt minään isona yllätyksenä tullut.

Kah, huomaan että kovin negasävyistä tekstiä tulee nyt... no tiedättekö, se johtuu vain ja ainoastaan tästä pakkasesta. Oikeesti. En mä mustaa räntäloskapaskakelejäkään kaipaa, mutta vähän lauhempaa.. joku - 2 ois just hyvä. Lumet pysyisivät maassa, mut ei ois näin tympeen kylmä. Nih.

Hei ihanaa kun onkin taas jo perjantai! Jo toinen tällä viikolla ! :) 

Seuraavaksi lupaan tehdä positiivisemman postauksen. Ihan varmasti!

Hei vaan ja hyvää tätä uutta vuotta kaikille!

Olen tänään ensimmäistä kertaa töissä kahteen viikkoon. Tuntuu kyllä, että olisin ollut lomalla pidempäänkin, koska harvoin kahteen viikkoon mahtuu niin paljon tapahtumia kuin tähän kaksviikkoiseen mahtui.

Ensin tietenkin raivokkaat joulun valmistelut, viimeiset panikoinnit ja kaikki joulunalushässäköinnit.

Sitten ihanaa joulunviettoa perheen kanssa. Sitten välipäivät, jotka ovat sananmukaisesti just välipäiviä... jotenkin ärsyttäviä vellontapäiviä kahden juhlan- eli joulun ja uudenvuoden välissä.

Uutta vuotta en taaskaan ottanut vastaan bilettämällä. Kun ei moinen huvita, niin se ei vaan huvita. Meillä kävi tuttupariskunta kylässä, mutta koska heistä toinen on viimeisillään raskaana ja toinen kippeenä niin lähtivät jo ajoissa kotiin ja minä linnottauduin alakertaan paukkuaran koiran ja paukkuarattoman Iidan kanssa kattomaan Täydellisten naisten ekaa tuotantokautta dvd:ltä.

Mutta lauantaina sitten otin vissiin revanssia tipattomasta uudenvuoden vastaanotosta... olimme Elma-sedän kanssa kylässä hänen työtoverinsa ja tämän kihlatun luona tuolla landellapäin ja hitto että vedinkin tuttavallisesti ihan hirveet lärvit... huh. Eli eilinen oli sit mitä oli, sohvaperunointia ja ylensyöntiä.

Aika jännä kyllä, että vaikka join uv-aattona vajaan pullollisen siideriä, niin tämä vuosi alkoi "kauhealla kankkusella". En millään jaksa uskoa, että se tuli siitä vajaasta sidukasta. Ehkä se oli jotain muuta, esim. äkilliset vaihdevuodet tai jotain.

Tänään kupeitteni ensihedelmä, esikoiseni, täyttää 23 vuotta. Kauheaa miten sekin on jo niin käpylapsi! 

Tämä ko. lapsihan osti sen anopin asunnon, kun anoppi siis kuoli. Asunto on kiva, ja kaik on kivasti, mutta naapurit! Rapussa asuu ilmeisesti joku elämäänsä kyllästynyt kyyläri, joka on jo kaksi kertaa lähettänyt postiluukusta nimettömän heippalapun. Ensimmäinen oli talon järjestyssäännöt, joihin oli kirjoitettu tussilla että remontista tulisi ilmoittaa muille asukkaille. Okei tämä selvä. Oishan toi tietty pitänyt tajuta, mutta kun tässä alkaa olemaan jo paatunut rivitalolainen, niin ei kaikkia kerrostalosäännöksiä vaan tajua!

Hassua sinänsä, että näissä järjestyssäännöissä lukee, että rappukäytävässä ei saa säilyttää lastenvaunuja tai - rattaita, eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Kuitenkin sinne on parkkeerattuna aina ja aina samat lastenrattaat, jotka vaikeuttivat anopin eläessä mm. hänen kulkuaan rappukäytävässä... Ilmeisesti järjestyssäännöt eivät sitten kaikille ole samat?

Toinen heippalappu tuli sitten uv-aattona, kun poika piti pienimuotoiset tuparit yhdistettynä uv-juhlaan. Kello puoli yksi yöllä tuli taas nimetön heippalappu liiasta metelistä. Noh, metelin rajuudesta kertonee se, että kaikki läsnäolleet kuulivat kun lappu pudottettiin postiluukusta. Ja juhlat päättyivät heti siihen sitten.

Jos kyylänaapurin hermot eivät kerrassaan kestä minkäänlaista meteliä, niin taitaa olla vuoden päästä tuo asunto myynnissä ja lapsi saa muuttaa johonkin vähän lujahermoisempien naapureiden taloon.

Jotenkin minusta vaan tuntuu, että esim. tää heippalappunaapuri luulee että heidän pyhään rappuunsa on muuttanut "köyhä vuokralainen" ja sitä pitää dissata suuren osakkeenomistajan diktatuurilla.. tai jotain muuta yhtä tyhmää.

Ärsyttää vaan kaikki tollaset nylppälappuhemmot.

Täällä sorvaamossa on hiljaista kuin missäkin. Aika monet pitänevät vielä tämän viikon lomaa. Minä oon pelkästään tyytyväinen, kun arki on taas täällä.

Ei minulla nyt muuta. Hyvää maanantaita kaikille!

Tervehdys kaikille!

Aivan kohta koittaa lempijuhlani, ja se on pitänyt minut kovin kiireisenä.

Ensin töissä... tiedättehän jos ihmisellä nyt vaan sattuu lojumaan työpöydällään sellaisia "teen sitten joskus"- projekteja, ja sitten tämä sama ihminen havahtuu että loma alkaa ja projektien to do- aikataulut paukkuu, vuosikin loppuu ja mitäs kaikkea sitä tänä vuonna pitikään täällä työmaalla oikein tehdä jne.

Siinä sitä ihmispolo sitten vääntää exceliä, koulutustilastoa ja tekee matkalaskuja hiki roiskuen, vaikka ajatukset ovat jossain ihan muualla, kuten lanttulaatikossa, joululahjoissa ja joulusiivouksessa.

Nyt on sellainen tilanne että kaik on valmista, ihan kaikki. Niin lanttulaatikot, joululahjat kuin joulusiivouskin. Niin ja ne sorvaamon projektit.

Aina, ihan joka vuosi, riippumatta siitä onko lapset pieniä vai isoja käy näin: kaikki on siivottu ja hienoo ja valmista, ja sitten vähän vaille h-hetkeä koko kämppä ikäänkuin räjähtää käsiin. Joka paikassa on lahjapaperin rämmäleitä, muovikasseja (yäk), kuitteja, ruokatarvikkeita, pyykkejä, joulukuusenkoristelaatikoita... kaikenlaista. Ja niin nytkin, mutta en todellakaan ala täällä nyt mitään siivoomaan, se on huomenna hetkessä hoidettu homma. (kuuluisia - toivottavasti ei sentään viimeisiä- sanoja..) 

Tämä joulu on erilaisempi kuin koskaan ennen. Ensimmäistä kertaa menossa tai sen vieressä ei ole mukana yhtäkään isovanhempaa, kun se viimeinenkin kuoli syksyllä. Ja ekaa kertaa kaksi lasta ei asu enää kotona, ja minulla on ihanan mummomainen olo, kun he tulevat huomenna tänne kimpsuineen ja kampsuineen joulunviettoon. Siltikin, vaikka ne asuvat ihan lähellä ja käyvät täällä kyllä oikeastaan joka päivä, tai ainakin melkein.

Jossain jouluvalmistelu-ohjeessa kehoitettiin painamaan mieleen jouluvalmistelut, mitkä sujuivat hyvin. Niin että seuraavalla kerralla osaisi valmistella yhtä sujuvasti... Noh, mulla ei ole koskaan ollut näin kivuton joulunalus, mutta miten minä tätä nyt osaan mitenkään sen kummemmin muistella.... Mutta tosiaan, kaikki hammasharjalla hc-emännöinnitkin sujuivat niin vaivatta, että lapseni olivat jopa epäilleet, että tänä vuonna täällä ei ole siisti tupa laisinkaan jouluna... Ja tästä syystä tyttäristä vanhin "orjapiiskuroi" mua koko sunnuntain ja pisti moppiini vauhtia.. hän siis siivosi kanssani ja tosi nopeasti tuli valmista. Kiitos vielä kerran Iida jos luet tätä <3 ..

Nyt toivotan kaikille aivan ihanaa joulun aikaa! Palaan linjoille entistä lihavampana ja ylensyöneenä :) 

Hei taas!

Elmalle meinasi käydä nyt niin, että talvi yllätti talvibloggaajan, ja Elma oli jumissa ja vaikka mulla olisi ollut vaikka mitä ihania siivousraportteja ja hammasharjojen jännittäviä seikkailuita kaakeleiden saumoissa-juttuja, niin meinasi taas unohtua tämä rääpäle kokonaan. Tänne pitää näköjään kirjottaa joko kokoajan ja kaikkea, tai sitten ei ollenkaan mitään.. Valitsin vaihtoehdon: kokoajan ja kaikkea. Tsih.

Toisaalta, onko se nyt niin ihme jos yksi pieni täti (tosi pieni, kjeh) jumiutuu pakkasella, kun näinhän tapahtuu myös esim. Helsingin raitiovaunukalustolle, junille jne.

Eilen meinasi oikeasti iskeä epätoivo, kun järjestyksessään toisena arkipakkaspäivänä, oli kaikki mahdolliset liikennevälineet poikkeusreitillä jo toista päivää, eikä siinä vielä kaikki! Ne olivat myös poikkeusreitin poikkeusreitillä! Koita siinä nyt tulla coolin asiallisesti töihin, kun aamut on yhtä jännitysmomenttia, eikä tosiaankaan voi tietää mistä itsensä löytää, vai löytääkö mistään..

No niin, on se ilmoja pidellyt ja toivottavasti nämä pakkaset nyt jatkuisivat noin neljä päivää, jotta saisin tuuletettua kaikki petivaatteet ja matot ja tyynyt ja verhot ja kyllähän te tiedätte mitä kodintekstiilejä kodeissa noin yleensä on.

Minulla on vuotuinen joulutapa, eli kehitän itselleni jonkunsortin kriisin aina tässä joulun alla. Aiemmin oli ikäviä jännitysnäytelmäkriisejä, kun aina joku perheeseemme tai sen lähipiiriin kuuluva sairastui, alkaen ärhäkästä bakteeritulehduksesta polvessa, keuhkokuumeesta jne. Ja sitten sitä sai sydän syrjällään pelätä että onko nämä tulehtuneet ihmiset jouluna kotona ja kunnossa jne.  Hc-kriiseissä sairastuminen johti kuolemiseen- näin kävi äitilleni ja appiukolleni.

Sitten on ollut sellaisia kevyempiä kriisejä, kuten se että eräät moukat (lue mieheni kaverit) söivät joulukinkkumme pari päivää ennen joulua jossain pikkujouluhuuruissaan.. eihän siinä mitään- saatiinhan me uusi kinkku kaupasta, mutta jollain periaattellisella taholla tuosta tuli mulle ihan kauhee kriisi sillon.

Eilen aamulla kävi niin -ja tämän lasken nyt tämän joulun kriisiksi- että aamulla kun herätyskelloni soi, kuulin jotain ihme roimetta takkahuoneestamme. Sinne aamuhehkeä minä sitten hiippailin katsomaan roimeen alkuperää, niin eiköhän siellä istu neljä hikistä wannabe-teiniroudaria, eli lähempänä viittäkymppiä kuin teini-ikää olevia äijiä, ja täys meno päällä. Kello kuus aamulla!

Syynä oli tällä kertaa se, että kun jo ainakin kerran keikkailunsa lopettanut Hector esiintyi Savoyssa ma ja ti, niin pitihän näinkin suuren keikkarupeaman puolessa välissä pitää jonkinlainen välikaronkka! Tietenkin! Miksen heti tätä tajunnut.. olenpa moukka.

Eilen kun tulin kotiin, niin hajuroudarit olivat kyllä lähteneet sinne Savoyhin, mutta haju oli jäänyt. Hemmetti meidän koko hima haisi eilen sellaselle hikispurgu-roudarikaljatupakka-ällöroudarihikipaskalle. Yöh.

Olen kehittänyt itselleni joulutoimintasuunnitelman ja tää tuntuu toimivan. Joulustressiä ei ole, eikä luultavasti tulekaan.

Eli, tämän viikon, joka on myös viimeinen viikko töissä ennen lomaa, suoritan kaikki kodin ulkopuolella tapahtuvat asiat, eli joululahjat, tavarat, kalut, kattilat, ostokset, joululaulutapahtumat.. kaikki.

Sitten lauantaista lähtien en poistu kotoani ennenkuin kaikki kiiltää, ja arvioitu kiiltämisaika on ma-ti.

Eikö kuulosta älyn helpolta ja ihanalta? No niin minustakin.

Töissä pitää myös tehdä kaikki vuoden aikana rästiin jääneet hommat! Mutta onhan tässä aikaa vielä monta päivää. Tällä hetkellä en vaan voi tehdä mitään omia hommiani, koskapa olen täällä työpaikkani kaupassa kaupantätinä. En tällä kertaa onneksi yksin, eli ei tarvi pelätä kummituksia tai stressinriepomia asiakkaita. Eikä niinku siis mitään.

Mutta nyt minä en tässä enempiä. Hei vaan ja sen lisäksi moi! 

Huomenta kansalaiset,

varmaan taas yksi wanhenemisen merkki on tämä: eilen lahnasin ihan koko päivän sohvalla, koska podin pikkujoulujen jälkeistä lahnailun tarvetta. Ei minulla mitään sen kummempaa krapulaa ollut, mutta tehot ja paukut olivat vaan jossain muualla kuin minun vartalossani.

Ja arvatkaapa vaan kuinka hirvittävää morkkista tästä podin? No niin hirvittävää, että nousin tänään jo ennen seitsemää! Nyt vaan ootan että noi pari ainoaa himassa olevaa tyyppiä häipyy Messukeskukseen koiranäyttelyyn, niin minä aloitan aivan hillittömän vastaiskun kera hammasharjan ynnä muilla täsmäaseilla.

On se vaan jännä. Aika työntäyteinen syksy on ollut sekä töissä että kotonakin, ja kai sitä vaan tarvii jonkinlaista totaalinollausta joskus, mutta vaikka vartalo lepäytyy niin mieli on myllertää morkkiksen kourissa: 12 päivää jouluun ja ämmä vaan lahnottaa. Noh, tänään tämä asia korjaantuu...

Ärsyttää vaan ihan hittonaan kun polvi äntyilee. Se kipeytyi jo elokuussa.. kerran olen käynyt sitä näyttämässä lääkärille, ja se röntgenkuvattiinkin mutta ei siitä mitään löytynyt. Joku siinä kuitenkin on pahemman kerran vialla. Polvi on aika keskeinen kohta mm. joulusiivousta tehtäessä, eli pitää vaan koittaa unohtaa tämäkin ilmeisesti wanhuuden vaiva ja olla niinkuin sitä ei oiskaan.

Elma-sedällä on hullut työpäivät, ja ilmeisesti koko ensi viikkokin vielä. Toisaalta, mitä vähemmän täällä on ihmisiä jaloissa pyörimässä näinä hektisinä joulusiivouksen aikoina, niin sitä parempi...

Mutta nyt ei auta jämähtää tähän koneelle, menen laittamaan keittiön kondikseen katosta lattiaan nyt. Tilanneraportteja seurannee jossain vaiheessa, halusitte tai ette halunneet ;)

Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Moi,

mulla on tänään pikkujoulut. Ne ovat perinteiseen tapaan täällä työpaikalla ja vieläpä näistä työpaikkojen kaikista kolmesta toimipisteestä täällä missä minä olen.

Eli, ei kauheen juhlavaa sinänsä, vaikka paikka kokee kyllä aikamoisen muodonmuutoksen koristeineen ja valoineen yms. Ja valothan haettiin tänä vuonna taas tuolta E-S: n työpaikalta, niinkuin myös äänentoistolaitteet. Ei tarvi pimeessä hiljaisuudessa istua ;) 

Koska työaikakin on jo liukuman puitteissa loppunut, niin tapaan kohta erään toisesta toimipisteestä saapuvan kolleegani ravintola Amigossa ja siitä se sitten lähtee.

Ainoo ongelma tässä on nyt vaan se, että lätkäisin aamulla irtoripset silmiin ja nyt ne tarttuu kiinni mun otsatukkaan! Kauheita naisongelmia siis !

No mut ei kai tässä muuta ku kannat kattoon ja menoksi. (haluasin kyllä joskus olla kärpäsenä katossa kun jollakin on kannat katossa...)

Hyvää perjantaita kaikille! Pikkujoulujen kunniaksi jopa Maukka Perusjätkälle!

Fonttikoko-ongelmainen Elma täs taas moi!

Ei oikeastaan ole mitään asiaa eikä asianvierusta mielen päällä, paitsi eräs erittäin tärkeä!

Nimittäin, mun mielestä suklaavalmistajien ehdoton kuningas ja kuningatar, äiti ja isä jne. on herra Veijo Fazer. Ei niinku epäilystäkään tästä. MUTTA! Miksi sitten Pandan Juhlapöydän konvehdit ovat paljon parempia kuin Fazerin konvehdit? Ainakin siis mun mielestä, ja monen muunkin galluppiini osallistuneen mielestä? Aika outoa mielestäni.

Ja aina kun pistän Pandan konvehdin suuhuni, mulla tulee sellainen käsittämätön olo niinkuin kävisin vieraissa... tai jotain muuta petturimaista.

Toinen sellainen aika tärkeä asia, ei niinkään minulle mutta teille ehkä kyllä.. En tajua näistä Vuodatuksen Vegen fonteista enää mitään. Eilistä edeltävä postaus tuli fonttikoolla hiirenpimpsa ja eilen sitten taas kokoa "näkee ilman tiimarin lukulasejakin". Tämä on nyt kokoa x-small.  Eli vaatekoossa minulle aivan mahdoton ajatus... katsotaan nyt mitä tästä tulee.

Tänään kun menen täältä sorvaamosta kotiin, alan heti joulusiivoamaan. En voi tajuta sellaista asiaa että jouluaatto on tasan kahden viikon kuluttua!

Yhtään lahjaa en tietenkään ole vielä hankkinut, mutta eikö se ole jo puoli hankintaa, kun tietää mitä hankkii ja suunnilleen myös että mistä? Joulusiivous etenee hitaasti mutta epävarmasti. Joulusiivous on kuitenkin aika helppo nakki, kun ne pari huonetta on jo suursiivottu. Mutta kyllä tässä vielä hammasharjoja ja tolua kuluu...

Jouluverhot olen toki asentanut ja suurimman osan jouluvaloista. Joulumattoja en oo vielä laittanut, koska nämä ilmat ovat olleet vielä sellaisia koirien kuratassukelejä. Mutta jahka ne luvatut himopakkaset tulevat, menevät matotkin lattiaan.

Hyi hemmetti muuten, miksei koskaan voi olla sellanen sopiva keli? Pitääkö pakkasten sitten tulla sellaisella ryminällä millä uhkailtu on? Vai onko tämäkin yhtä paisutettu asia kuin sikainfluenssa?

Hokasitteko, heti kun THL kielsi tiedotusvälineitä uutisoimasta sikainfluenssakuolemista, koko tauti tuntui katoavan tautikartalta kokonaan? Ja kun kuopus kertoi että sai rokotuksen ko. tautia vastaan, mä olin ihan että mitä ihmettä varten sitä enää kellekkään tuputetaan...

Toinen tyttäristäni marssi jo kuukaus sitten suunnilleen Vuosaaren terveyskeskukseen käsivarsi ojossa ja ilmoitti kuuluvansa riskiryhmään, vaikkei siitä mitään todisteita missään olekaan. Ja hän sai piikin mukisematta. Siitä olin iloinen, koska sillä on se infektioastma, eli heti kun tulee tavallinen flunssa, on keuhkot hyvinkin tukkeessa....

Oli miten oli, meidän perhe on säästynyt siltä tavalliselta flunssaltakin, ja mitä kausi-influenssia niitä nyt onkaan. Mitään tauteja ei oo ollut koko syksynä. (tässä napakka kopautus puupintaan, vaikken tajuukkaan mitä järkee moisessa toimessa on).

Nyt alan tekeen lähtöä kotia kohti. Hammasharja täältä tullaan! Hink hink!

Pidin tossa sitten taukoa. Salaisesti tietenkin ajattelin, että nyt kaikki luulevat, että mulle on tapahtunut jotain niin järistyttävän jännää ja että olen siksi ollut hiljaa kuin mummon pissa sukkahousuissa.... eikun miten se joku pissa vs. hiljaisuus sananparsi nyt menikään...

Totuus on kuulkaa tarua karumpi. Ei mulle mitään jännää ole tapahtunut. Tietenkin kaikenlaisia pieniä päivittäisiä jännittävyyksiä, niinkuin ennenkin. Mutta en minä taida nyt tässä alkaa selostamaan jotain että "lokakuun neljäntenä luulin että vessassani on piisami, mutta se olikin vain hämähäkki, jonka imuroin ja sitten olenkin kaksi kuukautta pelännyt että se tekee sinne jonkun yhdyskunnan ja joku ruma päivä imurista astelee ulos viisisataa vitun vihaista hämähäkkiä..." tai jotain.

Tuossa edellisessä kirjoituksessani kerroin, että anoppini kuoli, ja niinhän se siis kuolikin. Sellainen onni onnettomuudessa ja muita sananlaskuja tähän kohtaan: esikoiseni osti mummon asunnon itselleen ensiasunnoksi. Ajatelkaa miten kätevää ja samalla vähän kummallistakin. Mutta siis kätevää perikunnan (Elma-sedän ja veljensä) kannalta- ei tarvinnut kauhealla tohinalla keksiä, mihin ängetä kaikki mummon wanhat haarukat, hapankorput, hienpoistimet ja kusiluikkarit. En minä nyt tällä sitä tarkoita, että poikani poikamiesboksin nurkat olisivat nyt täynnä mummokamaa, mutta kuitenkin.

Voin kertoa, että osa niistä mummokamoista oli pitkään keskellä meidän olkkaria ja muita nurkkia....

Tässä asuntohommassa kummallista tai sellasta kummallisehkoa on se, että ostaja ja myyjä on samasta perheestä ja saman perheen sisällä on 22-vuotias pankkilainan ottaja, joka maksaa isälleen puolet ostamansa asunnon hinnasta ja ja ja... mutta kaikki on ja oli siis hyvin kätevää. Jos nyt joku jotain siellä ihmettelee, niin kerrottakoon nyt varmuudeksi, että kaikki on tapahtunut lain koukeroiden mukaisesti ja laina on pankista ja silleen.

Noh, kun toinenkin lapsi muutti kotoa, niin niinkuin edellisenkin kohdalla, aloitin heti huoneiston uudelleenorganisoinnin. Nyt minulla on entistä isompi ja ihanampi ja ehompi OMA huone, joka on kirjasto ja työhuone ja MUN huone. Voin tehdä täällä mitä haluan! Vaikka treenaisin illat pitkät galgarylaisia hyppysottiiseja, se ei kuulu kellekkään. (tai ehkä läskieni roima loiske just nimenomaan kuuluu, mut en tarkoittanut tietenkään sitä!) .

Tietenkin ennenkuin tässä tilanteessa olin, eli omassa huoneessani, tämä vaati sen tutun dominoefektin, ja oli tässä välissä sellainenkin tilanne, että olkkarissa oli ylimääräisinä kalusteina sänky, nojatuoli, lundian osia, toimistotuoli, mummokamaa, roinaa... huh.

Syksy on muuten sujunut aika tavanomaisesti. Yhdet kivat häät olivat viime viikonloppuna, muuten ei ole kukaan muu kuollut, ei syntynyt eikä mitään siltä väliltä. Tai jos on, niin en nyt tähän hätään vaan muista.

Kohta on joulu <3. Virkaiältään vanhemmat lukijani (jos sellaisia enää on), muistavat taatusti, että olen jouluhullu, jouluihminen, joulufani, joulusiivoaja. Ja olen kuulkaa edelleenkin, mitä enimmissä määrin!

Mietin tänään just kun tonne facebookkiin päivitin statustani, että inhoon ehkä melkein eniten maailmassa sitä vitsiä, joka taitaa alunperin olla jopa niinkin arvovaltaisen instanssin kuin Martta-liiton lnaseerama, että "siivoa kaappisi jouluksi vain, jos aiot viettää joulusi siellä". No hitto heh heh.

Ymmärrän ja hyväksyn täysin, jos ei joka hemmetin nurkkaa nuohota hammasharjalla. Aika harva niin tekee, ja se on ihan ookoo. Eihän se ees mulle kuulu, mitä kukin joulun eteen tekee. Mutta mulle vaan joulu ei tule, jos en pidä huolta, että keittiön laatikoston veto-uratkin on jynssätty. Ja mä nautin siitä! Ei kukaan pakota! Se puhdas tuoksu siivouksen jälkeen... ahhh..... Ja varsinkin keittiössä piileksii omituista rasvatahmaa joka paikassa, vaikka kuinka yrittäisi elää siivosti.

Niin, että jos minä tämän bloginvätyksen saan tästä reipastumaan ja elpymään, niin tulen taatusti kertomaan teille jännittäviä reportaaseja siitä, mitä kaikkea olen hammasharjalla hinkuttanut.

Huomaan vaan kauhukseni sellaisen asian, että siinä missä vielä muutamia vuosia sitten saatoin näin joulun alla ihan suvereenisti hinkutella arki-iltoina tonne pitkälle puoleenyöhön iloisesti vihellellen, niin nyt meinaa väsymys iskeä silmien pintaan jo ties mistä alkuillasta. Ja jos menen hetkeksikään sohvalle katsomaan telkkaria niin peli on samantien menetetty!

Eli wanhuus.. se ei tule tosiaankaan yksin, se tulee jonkun sohvaperuna-verkostomarkkinointidiilerin kanssa..

Kirjoitan tätä vissiin ensimmäisellä talouteemme aikoinaan ostetulla läppärillä. Omastani on akku kai simahtanut, ja ei täällä nyt muita ole tarjolla. Tässä on se ongelma, että sivut eivät tahdo millään ilmeellä liikkua ylös eikä alas. Kerroin tämän siksi, etten todellakaan ala tätä kirjottamiseni jälkeen oikolukemaan, koska se on lähes mahdotonta. Niin että tässä kohtaa pyydän anteeksi mahdolliset ja mahdottomat kirjoitusvirheeni.

Koska en ole pitkään aikaan siis kirjoittanut, on lie aika päivittää nillitystilannekin.

Uusi ehdottomasti hirveimpiä asioita tällä hetkellä on Vesku Loirin Hyvää Puuta-kappale. Tätähän moni luuli alkuun jonkun huonekaluliikkeen tai hitsi vaikka jonkun Honkarakenteen mainokseksi...

Aivan ulkomusiikillisena seikkana tähän vielä että taiteilija Loiri näyttää just siltä, että sen verenpaine on jotain 700/550 ja se poksahtaa kohta. Tai sen maksa ainakin. Tai joku paikka.

Toiseks hirvein asia uutuusnillitysasia on.. hmm. no mikähän nyt ois... vanhat inhonillityssuosikit siis on ja pysyy (lauritähkä, crocsit...) . No, sanotaan nyt näin, että en mä niiden UGG-saappaidenkaan perään mitenkään varsinaisesti ole.

Enää ensi viikko töitä, ja sit alkaa kahden viikon joululoma! Sitäkään en meinaa tässä kaikessa jouluemännöinti-hötäkässä tajuta. Ihanaa!

En minä nyt kylmiltään tässä enempiä osaa kirjottaa. Ehkä tämä tästä elpyy taas tai ehkä ei. Jännää kun ei voi koskaan tietää tälläisiä tärkeitä asioitakaan.

Ihanaa joulunodotusta kaikille ja moro!

Hei nettipäiväkirjablogini,

anteeksi etten ole kirjoittanut sinuun mitään pitkään aikaan. On vaan ollut niin paljon kaikenlaista muutakin tekemistä ja myös ei-tekemistä, etten vaan ole pystynyt kykenemään.

Tässä kuussa on tapahtunut aika paljon kaikenlaista. Kuun alussa anoppi pääsi/joutui- en tiiä oikein kumpaa- lonkkaleikkauksensa jälkeen pois sairaalasta, jossa hän oli yli kuukauden.

En oikein tajua miten senkuntoinen vanhus päästettiin kotiinsa, mutta ei kai minun asiani sitten ole vaan kaikkea tajuta. Muutaman päivän hän sitten ehti siinä kotonaan olemaan, kun kotisairaanhoitaja löysi hänet lattialta makaamasta ja toimitti sairaalaan, jossa hän sitten 14.9. menehtyi. Verenmyrkytyksen oli saanut- en tiiä mistä, mutta tuonkuntoisena sen nyt kai voi saada vaikka ohikiitävästä pölyhiukkasesta.

Näin viimeisen kerran anopin elossa kaksi päivää ennen kuolemaansa. Oli karua.. huh.

On tässä kuussa tapahtunut kaikkea kivaakin. Olin alkukuusta siellä skumppafestareilla. Oli tietty kivaa. Ja on jotain muutakin kivaa tapahtunut, mutta en nyt enää muista että mitä. Muutaman menon- kuten eräät synttärit- peruin tän anopin tilanteen takia.. Jotenkin tuntui epäsoveliaalta humpata just silloin.

Emmää oikein tiedä mitä tänne nyt sit kirjottais. Jos vaikka et MORO :) 

ps. Kuopuksein täyttää tänään 17. Kauhee miten lapset senkun vanhenee ja itse ei! 

Pitänee ihan alkuun hieman avata tuota daijua otsikkoa.

Sen alkuperä on raivostus! Kas kun sorvaamoni matolaatikosta ei taas kuulu muuta kuin joku radionova. No eihän minua tietenkään aseella uhaten pakota sitä kuuntelemaan, mutta toisaalta kun haluan jotain taustamökää niin kidutan sitten itseäni, eli ihan oma valinta..

Noh, täällä Novassa pyörii sellainen ohjelma kuin VÄLIPÄLÄ. Siis voi jumalanpyssyt ja puukuulat! Olen tästä saletisti ennenkin vaahdonnut! Juontajana tässä tosi nerokkaassa sanakikkailussa on tietenkin nainen, jonka sukunimi on Seppälä, ja tajuutteko miten vitsikästä !? Seppälä- välipälä! Omg! Kuolen nauruun.

Tämä samainen Sep- hiton pälävälikälä on ehkä tämän universumin ärsyttävin radiohahmo. Se kun a) puhuu kaikille kuuntelijoilleen kuin idiooteille tai infantiileille ja b) se SÄittelee kaikkia! "Täs on sulle ihan uus biisi jo seitsemännen kerran tänään ja sehän on tää Celine Dionin My Heart will go on siitä laivaelokuvasta, siis tiäthän sä"? Mitä mieltä sä muuten olet tästä, tuosta ja siitä? Sä voit soittaa tänne studioon ja kertoo mielipiteesi. Mä toivotan hyvää päivää sulle." Kraah!

Palasin siis vahingossa syntyneeltä blogitauoltani  - jos en nyt entistä ehompana, niin entistä uhompana näköjään. Suonette anteeksi.

Oikeasti ei kyllä ole aihetta mihinkään uhoamiseen, eihän mulla ole mitään oikeitä ongelmia ees. Kyllähän teillekin on tullut eteen tilanteita, kun kerrotte jollekin - jos ei nyt ihan ongelmistanne- niin sanotaan nyt vaikka harmistuksistanne tms. niin saatte vastaukseksi että "no jo on sullakin ongelmat". Tai että "jos toi on sun ongelma, niin sulla taitaa mennä tosi hyvin".Jotkut myös kuvittelevat jonkun ongelman julkituonnin olevan suoraista vittuilua.. 

Oiskohan jossain olemassa joku ongelmabarometri, josta voisi tarkastaa, että onko kulloinkin kyseessä oleva harmi laskettavaksi ongelmaksi vai onko se vaan turhaa kiukkuilua.

Mä olen oppinut tässä elämässä sen, että varmasti on aina miljoonittain ihmisiä, jotka olisi valmiita vaihtamaan oman kurjan elämänsä esim. mun yhteen ongelmaan- mutta kun minkäs teet.

Sain tässä nimittäin yks päivä melkein turpaani, kun kerroin mulla olevan liian sikeän unen ongelman. Nukuin koko yön samassa asennossa ja olen aamulla ihan lommoilla. Kyllähän tämäkin vittuiluksi tulkittiin. Kuulkaas nyt. En minä vittuile. Olen tosi pahoillani niiden puolesta, jotka nukkuvat yönsä huonosti.

Voin siis kertoa, että hihhulointini on johtanut tähän sikiuneen. Se on myös vaikuttanut vatsantoimintaan, josta tuskin haluatte yksityiskohtia kuulla. Kerron kuitenkin sen verran, että olin mökillä viikonloppuna, ja siellä on ulkovessa. Se on ollut mulle aina ennen takuuvarma umpeutumisen paikka. Vaan eipä ollu enää. Halleluja ja muita hihhulihuudahduksia !

Mietin tässä sellasta tärkeää asiaa kuin sikainfluenssa vs. BB-talo. Nythän ne on siellä eristyksissä ja sikäli turvassa, mutta onhan ne välillisesti kontaktissa ulkomaailmaan kuitenkin. Käyhän siellä talossa niitä tuotannon ihmisiä grymsteeraamassa, ja mitä jos... Ois aika karua kattoa h1n1- pandemiaa bb-talossa... Niinkuin kyllä missä muussa talossa tahansa, mutta tuli nyt vaan mieleen.

Olin siis viime vkl mökillä skumppafestareiden kenraaliharjoituksissa. Koska koko festivaalijengi ei ollut paikalla, harjoittelimme kyllä maltilla, ettei tuu ylikuntoa. Mutta ylihuomenna suuntaan siis taas vuotuisille skumppafestareille. Ja sehän on siis tapahtuma, jossa pyhitämme lauantaipäivän skumpan juomiselle. Skumpan latkinta aloitetaan heti herättyä, ja lopetetaan sitten kun sammutaan. Toki siinä ohessa syödään ruokaakin jne. Mutta pääasiallisesti vain juodaan skumppaa.

Täällä mökillä on sellainen kylpypalju, sellainen puinen kylpytynnyri siis. Se on ihana! Lilluttiin pimeässä illassa siellä ja katseltiin taivasta kuumassa vedessä. Se lämmin vesi jotenkin lämmitti luut ytimineen ja koko elokuun lopun illan pärjäsi t-paidassa. Ihanaa.

Mutta nyt minä en kirjoita muuta. Kivaa iltaa kaikille:)

Ohessa toistamiseen julkaistuna pallokalsarit ja kriittiset homot. Varmaan tähän liittyy joku unohdettu inside-vitsi.