Hyvinkin monimuotoinen viikonloppu on nyt vietetty historiaan ja aion siitä nyt teille kertoa.

Perjantaina siis pähkäsin sitä, että juodako viinaa vai eikö juoda. No join sitten valkkaria pullollisen ja sitä naukkaillessani otin myös nuo pallonaamakuvat.

On se kyllä kumma, jos en vinkkuviilingeissä kerro täällä huimia peppuseksikokemuksiani, niin sitten kuvaan lärviäni, joka muuten uppoaa inhakkaasti hartioiden väliin kun ottaa itse itsestään kuvia. Toinen vaihtari ois tietty ottaa sellaisia lintuperspektiivikuvia, joissa teinipissis-irc-galleriamaisesti näkyisi myös ehkäpä tissivako.

Mutta jotain kummallista tapahtui. Olen yleensä aina suuriruokainen ja pienijuomainen, eli syön tuollaisen keskiverto työmiehen annoksia ihan mennen tullen, mutta alkoholia ei tarvi paljoakaan nauttia niin se jo tuntuu hyvinkin päässä. Vähemmällä määrällä siis humallun tai ainakin nousuhumallun, kuin keskiverto työmies.

Vaan ei nyt. Litran vinkku ei noussut kunnolla päähän, loppuillasta olin vaan väsynyt ja pois oli kaikki riehakas hulluna humalassa hengailu, mitä olisin oikeastaan kaivannut.

Menin likipitäen selvinpäin nukkumaan ja heräsin aamulla ilman karpelan häivääkään, mistä toki olin kiitollinen.

Lauantai oli sellainen koko perheen puuhastelupäivä. Yks ja toinen kuopi ja kaapi jossain nurkassa, mutta ilman hyvyydestä johtuen toiminnat keskittyi lähinnä pihalle. Mies asensi hienoa terassivaloa ja siinä menikin niin kauan aikaa, että lauantaiksi aiottu ikkunoidenpesuprojekti siirtyi sunnuntaille.

Lauantaina päätin jatkaa rappion tiellä koska halusin revanssin edellisillan kännittömyydelle.

Join kaljaa kuin sieni. Mentiin jopa baariinkin pienellä porukalla (mies ja yks toinen mies) ja yritin villinä humaltua, mutta äh. Pääni pysyi ärsyttävän selväjärkisenä. Jopa siinä määrin, että inhosin hetken syvästi miestäni ja sitä toista miestä, jotka olivat inhottavan kännissä mutta minä en. Kotona mies jopa kompuroi portaissa ja nyt se valittaa että kylkeen koskee. Minä näin sen kompuroinnin, se sai vaan jonkinlaisen tällin portaiden kaiteesta.

Niin ja tämän paradoksin sitten kruunasi se, etten syönyt mitenkään siinä mittakaavassa kuin yleensä. Käyttäydyin siis kuin kunnon alkkis -vähän ruokaa ja paljon viinaa- mutta lopputulos oli kuitenkin edelläkuvaillun selväpäistä.

Sunnuntaina mies pesi ikkunat, ja kostona sen edellisillan hilpeelle humalalle, mä lötkötin lähes kokopäivän pihalla baden-badenissa ja palvoin aurinkoa kirjaa lukien. Olen saanut helakan punan naamaani. Mulla kun on vanhempieni geenit vartalossani silleen, että yläkropastani edustan isäni punatukkaisuutta ja oikeastaan vaan punakoidun ja pisamoidun vähän, mutta alavartaloni on äitiltä peritty tummatukkaisen iho- joka kyllä ruskettuu mutta mulle ei ole mitään hyötyä ruskeasta mahasta. En kulje napapaidassa kuin korkeintaan kotona. Ei muodot eikä siveellisyyteni kestä moista julkista puolialastonna rehaamista. Ei.

Tänä aamuna laukkasin villinä ympäri Vuosaarta ennen metroon asettumista. Kävin pankkiautomaatilla nostamassa kuopukselle rahaa, koska menevät tänään Lintsille luokkaretkelle. Kun lähdin toisen kerran ovesta, se ei-sisäkissa nauku vastaan parkkipaikalla jonkun auton alta, jossa se selkeesti oli vetänyt sikeitä koska näytti niin uniselta. Roudasin sen sisälle ja lähdin kolmannen kerran ja pääsin keskeytyksettä metroon saakka.

Nyt olen täällä ja haluan esittää pahoitteluni, ettei niitä lupaamiani kuvia eräästä kuuluisasta vaatekappaleesta ole vielä olemassakaan. Kyllä mä tässä vielä. Ihan varmana.