Voi hyvänen aika, voivoivoivoivoi.

Minulle kävi eilen pitkästä aikaa niin, että se viimeinen tuoppi olisi totisesti jättää juomatta. Viimeinen tuoppi oli se, joka ikäänkuin katkaisi kamelin selän, tai ainakin herpaannutti Elman jalat...

Eilinen päiväkännäysreissuni meni siis näin:

Kello 1530 tapasin Vuosaaren Rossossa ystäväni T:n, jonka kanssa olin päiväkännäämässä tasan kaksi tuntia. Hän lähti sen jälkeen suorittamaan iltakännäystä kaupunkiin, ja vonkasi minua mukaan- mutten lähtenyt.

Mutta kauhea tilanne! Nousuhumala oli hilpeimmillään ja päiväkänniseurani jätti mun! Nopeasti sitten soitin kolmelle tutulleni- kaksi puhelua meni vastaajaan, kolmas vastasi ja ilmoitti olevansa puolen tunnin päästä paikalla! Pelastus!

Käytin tämän puoli tuntia tehokkaasti. Kävin Makuunissa vuokraamassa Kill Bill ykkösen (taas) ja Kaunan (taas) kotona riehuville kuopukselle ja serkulleen. Sitten poljin takaisin baariin.

Istuin jatkokännäämässä uuden seuralaiseni kanssa jonnekin klo 22 saakka. Sen jälkeen lähdin saattamaan häntä pyörällä (olin ihan hyvässä ruumiinkunnossa) ja hetken mielijohteesta kurvasimmekin Rastilan leirintäalueella sijaitsevaan Rastilan Kartanoon juomaan vielä ne viimeiset.

Ei ois pitänyt... Lähdettyämme kartanosta, pyöräilykuntoni oli poissa. Yritin lähteä samalla tarmokkuudella polkemaan Helkamallani, kuin mitä aiemminkin olin, lopputulos oli että sekä minä että Helkama rysäytettiin pusikkoon rytinällä. Auts. No eihän se silloin sattunut yhtään. Nauroin vaan ihan helvetisti enkä meinannut päästä itseeni kietoutuneen fillarin alta pois ilman seuralaiseni ohjeistusta: "nosta oikealla kädelläsi nyt pyörän tankoa ja vedä vasen jalkasi siitä yli....". Kun vihdoin olin saanut itseni irti umpisolmusta pyörän ja puskan kanssa, päädyin taluttamaan pyörän kotiin saakka- seuralaiseni tullessa saattamaan ja vahtimaan, etten vaan äidy uusiin hurjasteluyrityksiin...

Olin kyllä aika hitsin känässä, mutta se oli siis sen viimeisen tuopin vika. Kiitos HTV:n kaapelimodeemin, jonka joku oli laittanut kiinni tai jotain, en päässyt illalla tekemään huimaa kännipolkkausta. Se saattoi olla hyvinkin hyvä asia se.

Tänä aamuna kun nousin sängystä- ilman krapulan häivääkään- huomasin että vasen polvi vähän kipuilee, samaten kuin vasen kyynärpää, mutta ei mitään vakavaa. Menee kyllä ihan ohi, mitä nyt jotain tärähdysvaurioita.

Joo, että tällänen päkä-reissu mulla.